Jokapäiväinen leipämme, jonka kuori muistuttaa
tässä kuumuudessa halkeilevan maan pintaa. Tai ehkä nuo railot ovat
reittejä, niitä valaisemattomia teitä ja vähäisiä polkuja, joita ei
lentokoneesta käsin näe ja joita tekee mieli lähteä seuraamaan, edes
sormella.
Juuri tuollainen leivän pinnan pitää olla, kova ja rapsahtava - mielikuvituksellinenkin, kyllä!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, Seija. Ja jotakin taikaa näissä leivissä muutenkin on, kun voin syödä niitä mielin määrin vatsaoireitta.
Poista