Tuuli istahtaa siellä hetkeksi alas (on kuuma, poikkeuksellinen helle, kerrotaan sillä välin), riisuu mekkonsa, odotettu viileä lehahdus, istuu lämpimälle kalliolle lukemaan:
"Minä paahdun, minä värisen -- tästä auringosta tähän varjoon."
(Tuulen kämmen veden pinnalla, aalloilla, nekö puhuivat, koskettivat, sydämenlyönteihin saakka.)
Elokuun soivat saaret. Niinpä, minäkin löysin elokuussa saaret: Espoon saariston ja reittiveneet. Mikäpä oli lekotella lämmössä ja alttiina kauniille merimaisemalle. Piano ei soinut, mutta hiljaisuuden kuuli, sound of silence. Ja ihmisten leppoisat puheet kun kesäiset sielut lähestyivät toisiaan.
VastaaPoistaKiva lukea sinusta! Ihana tunnelma sinunkin saarilla. Minä houkuttelin erääseen musiikkielämykseen mukaan läheistäni, hän vastasi järven rannalta kuuntelevansa samaan aikaan kaislojen huminaa. Oi ihania elokuun äänimaailmoja, saarilla ja saaritta!
Poista