keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

August Ahlqvist tulitikkurasiassa
ja jokunen kirjailija kirjakaupassa


Kirjoitan seuraavaa romaania, kahlaan taustamateriaalissa, etsin, tilaan, varaan, seulon, tuskailen kun en löydä vastauksia, suunnittelen matkaa, etsin majapaikkaa, mietin mikä on mahdollista. Normaalielämä kulkee rinnalla tai jossakin hiukan loitommalla. En aina tiedä, kumpaa elän, kaikki kulkee mukana.

Enimmäkseen haluaisin vain kirjoittaa. Mietin, onko eskapismia ja epätervettä elää fiktiivisissä maailmoissa, mutta tuo kysymys on väärin aseteltu. Fiktiivinen maailma rakentuu todelliselle maailmalle (todellinen maailma on yhtä lailla tarinoita ja tarinan fragmentteja, lyriikkaakin), ja täällä minä kuitenkin olen, missä kaikki muutkin, olen huokoinen, kirjoitan täältä käsin, kerron kirjoittamisestani, kyselen ääneen, kurottaudun näkymättömästä kaunokirjallisesta huoneestani, jonka yksi seinä on sivuun liukuvaa lasia. Voin avata lasin ja olla samalla osa muuta tilaa, voin astua ulos ja pois, minunkin tilaani voi astua, mutta muut eivät voi sinne jäädä, en minäkään loputtomiksi ajoiksi. Kun lasin sulkee, tilastani tulee kasvihuone, joka täyttyy äkkiä vihreästä, kaikkialla rönsyä ja liiania, rikkaruohoakin, ilmajuuret tunkeutuvat lasin rakosista kohti vapaata tilaa.

Ankara puutarhuri August Ahlqvist asuu viidakon nurkassa, hänellä on hammastikku keihäänä, teroittimen terä viikatteenaan. Hän nukkuu yöt tulitikkurasiassa, teen hänelle voileipiä, peittelen ruusun terälehdillä, annan pyyhekumin murusen pielukseksi, herätän aamuvarhaisella, kun käyn työhöni, toisinaan taittelen muistikirjan sivusta hänelle teltan mallia ^. August tökkää hammastikulla nilkkaaan, jos alan liikaa rönsyillä (kuten nyt), joskus vedän tikkuaskin kannen kiinni ja jätän hänet pörisemään sen sisään kuin kimalaisen (sitä tapahtuu harvoin).

Lauantaina 26.4. Allu saa vapaapäivän, kun jätän hetkeksi viidakkoni ja palaan Kohinan pelkistettyyn saarimiljööseen. Ajattelin kertoa romaanini äänimaisemista ja lukea näytteitä. Tervetuloa kuuntelemaan myös Jukka-Pekka Palviaista, Heikki Niskaa ja Tiina Lehikoista:

26.4. klo 12-14 Tampereen Suomalainen kirjakauppa, Hämeenkatu 18 -myymälä:

Tervetuloa viettämään perinteistä jokaisen kuukauden viimeisen lauantain kirjalauantaita. Pirkkalaiskirjailijoista esiintyvät

klo 12 - 12.30
Jukka-Pekka Palviainen: Perjantai on hyvä päivä lähteä
Lotan isä on pakomatkalla, ja Lotalle tulee pakottava tarve löytää hänet. Lotta tapaa puistossa mukavan pojan, joka saattaisi olla sopivaa matkaseuraa. Perjantai on hyvä päivä lähteä. Kaksikko matkaa halki Suomen vihjeiden perässä, näkee monenlaista ja tutustuu varovasti toisiinsa. Kun isä viimein löytyy, on Lotta monta kokemusta rikkaampi - ja sekä isä että tytär voivat lopettaa pakenemisen.

Klo 12.30 - 13
Katja Kaukonen: Kohina
Vahva tarina sukupolvia jatkuneesta välinpitämättömyydestä ja sen vaikutuksesta ihmisen mieleen. Päähenkilö, arkkitehti Alvar Malmberg, muuttaa yksinkertaisen elämän kaipuussaan tuuliselle saarelle lepäämään ja ottaa mukaan nipun kirjeitä. Äiti on lähtenyt, kun Alvar oli pieni, isä keskittynyt siihen, että elämä näyttää ulospäin hyvältä. Alvarin muistot, äidin kirjeet ja elämä saarella näyttävät, mitä ihmiselle tapahtuu, kun ei ole ketään, joka oikeasti välittäisi, ja mitä tapahtuu, kun joku oikeasti alkaakin välittää.

klo 13 - 13.30
Heikki Niska: Keskiyön pysäkki
Keskiyön pysäkissä miesrakkaus hehkuu koko himon, puutteen, kaipuun, kiiman, "toisiinsa kietoutumisen" huuman ja jätetyksi tulon tuskan kirjossaan. Kirjan päättää 20 jylhän kaunista laulurunoa.

klo 13.30 - 14
Tiina Lehikoinen: Samaan aikaan toisaalla
Samaan aikaan toisaalla on sukellus kollektiiviseen alitajuntaan ja hysterian historiaan. Runojen taustalla kajastavat opit animaalisesta magnetismista, mutta tähtien sijaan taivaalla säteilevät enää yksinäiset tv-ruudut, vesinymfifantasiat ja populaarikulttuurin utopiat. Tiina Lehikoisen vitaaliset ja vahvasti läsnäolevat runot pohtivat ruumiillisten oireiden suhdetta yhteisön rooleihin. Runojen maailma on paljas, mutta yllättää herkkyydellään. Tiina Lehikoinen on tamperelainen runoilija ja sanataideohjaaja. Samaan aikaan toisaalla on hänen neljäs teoksensa.


6 kommenttia:

  1. Hyviä kirjoituspäiviä sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinne. Koska Volvo lähtee katsastukseen? Pidän peukkuja!

      Poista
    2. Hih, ihana autovertaus :D! Toukokuun loppupuolella olisi tarkoitus katsastaa ;).

      Poista
    3. Hyvä, hyvä. Toivotaan vihreää valoa, käyn lukemassa väliaikatietoja!

      Poista
  2. Niin osuvasti kirjoitat kirjoittamiselämästä. Samaa mietin minäkin, että kumpaa elämää elän. Toisaalta sen takia kirjoitan, että saan elää kaikki elämät :) Iloa ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kiitos!

      Tuo on totta, kirjoittamalla elää monta elämää - eikä ikinä pitkästy. Usein mieheni kanssa vertailemme päiviämme. Hän on töissä kodin ulkopuolella ja sukkuloi muutenkin mielellään, mutta päivän aikana minulle tapahtuu enemmän, on hänelle enemmän kerrottavaa, vaikka harvoin käyn fyysisesti postilaatikkoa, kirjastoa tai lähikauppaa kauempana.

      Iloa ja valoa sinne myös!

      Poista