Kirjakaupassa oli kuuma. Luulin, että se johtui jännityksestä, mutta ei, me kaikki hikoilimme. Luin tapahtumien yön kunniaksi Odelmasta ja Vihkivesistä otteita, joissa on tapahtuma-aikana yö. Mieheni seisoi yleisössä, jota oli kämmenellinen. Aamulehti informoi tapahtumasta, mekin kaikki kukin parhaamme mukaan Facebookissa ja tekstareilla, mutta muuten kirjakauppaan poikkeavat eivät tainneet ymmärtää, mistä oli kyse - mikrofonilausunnasta huolimatta nuoria ja aikuisia vaelsi hämmentyneinä esiintyjien eteen ja ohi, osa puhui kovaäänisesti kännykkään. Oi aikoja, oi tapoja!
Meille jäi tilaisuudesta hieno, lyyrinen jälkimaku. Kuuntelimme sympaattista Jussi Ruskoa, joka luki runoja kokoelmastaan Verstaalta, minun lempirunoni kertoivat vaareista ja äideistä. Hänen jälkeensä esiintyi Kristiina Wallin, joka lausui mm. lapsuusaiheisia, todellisia ja fiktiivisiä muistoja sekoittavia, pakahduttavan hienoja runoja kokoelmista Kaikki metrit ja puut sekä Jalankantama. Konkari-esikoisrunoilija Satu Lepistön runoja (sekä isoa kaartia prosaisteja) emme enää jääneet kuuntelemaan, piti olla jo toisaalla. Pohjoinen löytyy onneksi omasta kirjahyllystä -- vaikka luettuna ja lausuttuna, saati kirjoittajan itsensä lukemana teksti elää aivan uudessa ulottuvuudessa, teksti sinkoilee lukijan ja kuulijan välillä, on kyse vuorovaikutuksesta, jakamisesta, samalla näkee muita kuuntelija-kokijoita (olen aikaisemminkin kirjoittanut ääneenlukemisesta). Kannattaa tutustua näihin kaikkiin, runoja ei voi koskaan lukea - saati kuunnella - liikaa.
P.S
Tamperelaisessa Tulenkantajien kirjakaupassa pääsee usein kuulemaan tekstejä pienessä intiimissä miljöössä. Kuukauden runoilijoiden lisäksi ohjelmassa on ollut mm. "Runoa työssä väsyneille. Runojen kuuntelua patjoilla kynttilöiden valossa. Lukijoina Tiina Lehikoinen ja Risto Ahti." Ilahduttavaa, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti