Eilen istuin katselmassa poniratsastusta Kangasalla, kesän ensimmäiset pääskyset lensivät tallin orsille kujertamaan (pitää lukea Oscar Wilden Onnellinen prinssi). Oli kevään ensimmäinen lämmin päivä, istutin kirsikkapuun ja köynnöskrassin siemenet. Aamupäivällä jouduin asioimaan kaupungille. Olen alkanut väsyä meteliin, kiireeseen ja ylenpalttiseen hulinaan. Kaupunkikokemus tuli mieleen illalla, kun luin Henri Michaux´n runoja:
"Jos kaupunkien yleinen hermostuneisuus näkyisi pieninä kuulina, kuulina jotka vierisivät pitkin katuja, kasautuisivat kapeimmille niistä, korkeisiin rakannuksiin ja pomppisivat rappujen askelmilla yksitoikkoisesti ja hakkaavasti meluten, eikö se olisi terveellisempää, todempaa, sopivampaa? Tästä aiheutuisi epäilemättä ongelmia."
(Michaux: Harhailla, laiskotella. Suom. Pekka Parkkinen & Jaakko A. Ahokas. Weilin & Göös, 1980.)
