Luin Joel Haahtelan Traumbachin (Otava 2012), jossa nuori Jochen saapuu kaupunkiin etsimään Traumbach-nimistä miestä. Hän tapaa lastenvaunuja työntävän äidin, vahtimestarin, poliisin, kahvilamyyjän, sihteerin ja yhden yön suhteen, kulkee junalla ja raitiovaunulla, astuu kerrostaloihin, virastoon, kahvilaan, puistoon ja sivukujille, tekee muistikirjamerkintöjä ja torkahtelee, lähestyy Traumbachia ajallisten kerrosten ja impressioiden lävitse.
Pidin kaikkitietävästä, hieman Lars Sundin Onnellinen pieni saari -tyyppisestä leikkisästä ja hellämielisen isällisestä kertojasta, joka tuudittelee päähenkilön puiston penkille nukkumaan:
"Nuku nuori Jochen, nuku nurmilintu. Lepää rauhassa ja kerää voimia, huomenna on taas uusi päivä." (23.)
ja antaa tämän välillä myös kadota sivukujille tai hypätä fyysiseen suhteeseen ilman liiallista tirkistelyä. Pidin palapelimäisestä mysteeristä, jota lukija saa ratkoa ja koota, vaikkei lopputulos olekaan kovin yllättävä. Pidin rakennuksista, tiloista, rakennusviraston odotushuoneesta, numerologiasta, kielellä leikkimisestä, epäsuorasta kerronnasta, metatekstistä, ajallisesta pohdinnasta, tulkintoja herättävästä kannesta sekä teoksen nimestä, surumielisestä romantiikasta, nostalgiasta, impressionistisuudesta.
“Jochen kuuntelee, tee höyryää ja kaukana on muu maailma. Valtatiet kohisevat, hedelmät kypsyvät puissa ja kaivon pohjalle on pudonnut lantti.” (71.)
Hienosti rakennettu pienoisromaani, mainio jatko aiempaan tuotantoon, vaikkei mielestäni ihan Haahtelan kärkikaartiin ylläkään.
J.K.
Traumbachia lukiessani torkahdin minäkin. Näin unta kauniista vanhasta rakennuksesta, josta olin vuokrannut työtilan. Meitä oli kolme, minä kirjoitin, he suunnittelivat. Asunto oli kolmannessa kerroksessa, käytävän perällä. Herättyäni katsoin kartasta unirakennuksen osoitteen: F.E.Sillanpäänkatu 7, Tampereen Lyseon lukio.
Tuo sinun unesi on ihan mahtava! Että muistatkin sen noin tarkasti.
VastaaPoistaMinä ajattelin aika samoin tästä Traumbachista. Kertojan ääni oli hyvin erikoinen, kesti aikansa tottua siihen.
Kirjailijatar, uneni ovat yleensä hyvin tarkkoja ja tuntuvat kestävän kauan. Eräs entinen poikaystävä ei uskonut, kun aamuisin kerroin uniani. Höh.
VastaaPoistaJos et ole lukenut Lars Sundin Onnellista pientä saarta, suositelen. Ihan kertojankin takia. Hieno teos.
Täällähän tämä on! Olen käynyt kurkistelemassa monta monituista kertaa, joko olet kirjoittanut Traumbachista, mutta jostain syystä olen tupsahtanut aina joulukuukirjoituksiisi. Nyt sain lukea monta tammikuista kerralla. Mukavaa :) Ja kiinnostavasti kerrot Haahtelan uusimmasta. Traumbachissa oli monta kolmosta, sinun unessakin. Wau!
VastaaPoistaTäällähän tämä. Mietin kauan, kirjoitanko ollenkaan. On tullut iso kynnys sanoa kenenkään (kotimaisen) tekstistä mitään. Muutenkin mieluusti sitten tekisin oikein syväanalyysiä, jokainen teksti ansaitsisi sen. Traumbachissakin olisi ollut paljon eriteltävää, purettavaa, tulkittavaa, kysyttävää.
VastaaPoistaEikö ollutkin metka uni? Olin ihan otettu siitä. Hyvät tekstit (myös elokuvat) tuottavat uusia, ikiomia kuvia. Kerroinkohan, että mies löysi kolmosen, jota minä en ollut huomannut? Oli ihan ensimmäisessä virkkeessä: "Nuori mies saapui kaupunkiin 17.kesäkuuta kello kolmen maissa iltapäivällä." (Mies parka lukee kirjaa, jossa on yhä minun keltaiset post it -muistilappuni, hän ei malta riisua niitä. Jotenkin liikuttavaa.) Pitäisi Katoamispiste saada luettua myös. En tiedä, mikä sen kanssa oli niin hankalaa. Tähän väliin kuitenkin kaipaisin sitä uutta Bargumia. Mietin jo, pitäisikö perua tilaus ja hakea kirjakaupasta. Nuukuuksissani maltan nyt vielä.
Taisin jo kertoa, että varasin uusimman Bargumin kirjastosta. Saan sen ilmeisesti pian, sillä huomasin tänään, että pääkirjastossa on kaksi "hyllyssä". Voi, kun olisin huomannut aikaisemmin päivällä, niin olisin hakenut heti. Parnassossa oli arvostelu ja luin sen silmäillen ettei vain juoni paljastuisi. Lupaava! Carpelanin uusin on vielä aloittamatta. Ensin kuitenkin Bargum.
VastaaPoistaUnista. Viime yön uni: olitte tulossa meille, kävin edeltävänä yönä kirjoittamassa parkkipaikan lumeen kaunokirjaimin "tervetuloa" :)
Oih, täällä kirjastossa Bargum vasta hankinnassa. En tohdi tehdä varausta, kun toivon saavani nopeammin adlibriksestä. Kamalaa tämä odotus!
VastaaPoistaIhana, ihana uni! ♥ ♥ ♥
Minä tulin Traumbachista hyvälle tuulelle. Aina vähän pelottaa kirjailijan puolesta nämä kovasti odotetut kirjat, mutta turhaanhan minä pelkään.Traumbach on taattua ja tuttua Haahtelaa, mutta mukana oli paljon sellaista leikkimielisyyttä, joka pisti ainakin minut hykertelemään ILOSTA.
VastaaPoistaEn tiedä, mitä olen alkuvuoden haahuillut, mutta nyt tuli kiire adlibrikseen myös. Jospa ensi viikonloppuna olisi sitten vuorossa Johan Bargum, kiva!
Ja voi millainen uni!
Joana, en ihmettele hyväntuulisuuttasi. Mutta miten minä aina näen Haahtelalla sen melankolian? Nytkin. Vai itseänikö sieltä löydän? Oma lukutapani on analyyttisenäkin ennen kaikkea kokemuksellista, odotan tunteita ja ajatuksellisia liikahduksia. Siihen Haahtela yltää aina. Kirjojen päähenkilöistäkin olisi sanottavaa. Minuun naislukijana vetoavat, jokin herkkyys ja sellainen poikamaisuus, jopa Elena-kirjassa. Ehkä olen romantikko itse(kin). No niin, nyt alkaa tulla jo ihan liikaa paljastuksia. ;)
VastaaPoistaMinä olen niin odottanut Bargumilta uutta! 90-luvulla luin ahnaasti koko tuotannon. "Sanasulalle" taisin kertoa toisaaalla, että jopa rakkausasiat jäivät toiseksi, kun Bargumin kirja odotti. Bargumin novelleista en ole niin syttynyt, paitsi Matkoja-kokoelman Arkkitehdistä. Hieno, hieno teksti.
Nuo unet ovat kyllä... Saavat pitkäksi aikaa hyvälle tuulelle, tuntuu että on Olemassa enemmän kuin yhden ihmiselämän verran. Oi kirjojen ja tarinoiden mahtia!