sunnuntai 23. lokakuuta 2016


Lokakuu. Lakastuva, laskostuva maisema. Tämän maailman varjot. Peilikuvat, kaiut, kertautuminen. Vesi mataa, aika ei.

4 kommenttia:

  1. Tuollainen mataava vesi rauhoittaa, mutta virtaava puro vie parhaiten huolet mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lokakuun vesi on laiska, saa olla. Eikä aikaakaan, kun sen pinta saa riitteen ja vesi näyttää pysähtyneen ihan kokonaan. Pinnan alla tapahtuu silti, jatkuvasti. Tuossa on minulle lohtu nyt kaamosaikaan.

      Poista
  2. Tämä maisema nyt on niin kaunis. Vetäytyvä. Ikkunasta näkyy pieni lintu, se on tosi tosi pieni, keikkuu tuossa korkeimman koivun alastomassa latvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan tuota pienen pientä siivekästä edes huomannut, jos ei nyt olisi niin paljasta?

      Kyllä, on kaunista. Äänimaisemakin. Hyviä hiljaisia hetkiä aina välillä, sitten rasahduksia, kahinaa, siiven iskuja, oravan loikkia. Yritän keskittyä näihin. Lisääntyvä pimeys on kuitenkin myös uuvuttavaa. Ehkä saakin uupua ja nukkua.

      Poista