Näin unta, jossa istuin auton takapenkillä, olimme ajautuneet jäälle sulan reunalle,
minä ja kaksi etupenkillä istuvaa. Sitten alkoi hidas uppoaminen.
Mietin, mitä
isä oli kertonut veteen vajoavista autoista, paineesta, ikkunan tai oven
avaamisesta. Mietin, ehtisinkö soittaa apua. Tulisiko jostakin tyyni
traktorikuski, kaiken nähnyt, kaikesta selviytynyt? Ujuttaisi vetoköyden autoon, kiskaisisi vaarasta pois, ajaisi sitten
takaisin pellolle, sieltä pullakahville, kaikki jatkuisi kuten ennen, uutiset ja
säätiedotus, panisi pään illalla tyynyyn ja nukahtaisi sikeisiin uniinsa. Minä niin kaipaan sellaisia
miehiä, ottaisin valheellisenkin version, kaunisteltuahan kaikki kuitenkin aina
on.
Siellä
minä seisoisin rannalla yöhön asti, ujeltaisin, märkä rotta, turkissa mutaa, iholla järvenpohjan tuoksut. Ja ne kaksi etupenkkiläistä (keitä he olivat?) olisivat kadonneet,
kävelleet tietä pitkin pois, pelkät selät ja takaraivot, lähteneet risteyksestä kumpikin omaan suuntaansa.
Ehkä heitä ei ollut ollenkaan. Kenties vain minä siellä takapenkillä uppoavassa autossa, rouskutin onkaloa penkin selkänojaan, katosin sen kautta toiseen maailmaan, siihen pinnanalaiseen.
Rotta sinullakin! Näin viime yön unessa suuren rotan, joka osoittautui lopulta marsuksi ;)
VastaaPoistaSinä sait kesytettyä sen unessasi. :) Minulla rotat pyörivät jaloissa nyt täällä valvemaailman puolella, mutta eivät konkreettisina ja oikeina, mielessä vain. Olen ihan huumaantunut niistä. Naurattaa itseänikin, mistä kaikesta ihminen voikaan innostua (enkä tarkoita nyt lemmikkirottia vaan villipetoja). Vilkutukset!
VastaaPoista