maanantai 4. kesäkuuta 2012

Auton takapenkillä rotta

Näin unta, jossa istuin auton takapenkillä, olimme ajautuneet jäälle sulan reunalle, minä ja kaksi etupenkillä istuvaa. Sitten alkoi hidas uppoaminen.

Mietin, mitä isä oli kertonut veteen vajoavista autoista, paineesta, ikkunan tai oven avaamisesta. Mietin, ehtisinkö soittaa apua. Tulisiko jostakin tyyni traktorikuski, kaiken nähnyt, kaikesta selviytynyt? Ujuttaisi vetoköyden autoon, kiskaisisi vaarasta pois, ajaisi sitten takaisin pellolle, sieltä pullakahville, kaikki jatkuisi kuten ennen, uutiset ja säätiedotus, panisi pään illalla tyynyyn ja nukahtaisi sikeisiin uniinsa. Minä niin kaipaan sellaisia miehiä, ottaisin valheellisenkin version, kaunisteltuahan kaikki kuitenkin aina on.

Siellä minä seisoisin rannalla yöhön asti, ujeltaisin, märkä rotta, turkissa mutaa, iholla järvenpohjan tuoksut. Ja ne kaksi etupenkkiläistä (keitä he olivat?) olisivat kadonneet, kävelleet tietä pitkin pois, pelkät selät ja takaraivot, lähteneet risteyksestä kumpikin omaan suuntaansa. Ehkä heitä ei ollut ollenkaan. Kenties vain minä siellä takapenkillä uppoavassa autossa, rouskutin onkaloa penkin selkänojaan, katosin sen kautta toiseen maailmaan, siihen pinnanalaiseen.

2 kommenttia:

  1. Rotta sinullakin! Näin viime yön unessa suuren rotan, joka osoittautui lopulta marsuksi ;)

    VastaaPoista
  2. Sinä sait kesytettyä sen unessasi. :) Minulla rotat pyörivät jaloissa nyt täällä valvemaailman puolella, mutta eivät konkreettisina ja oikeina, mielessä vain. Olen ihan huumaantunut niistä. Naurattaa itseänikin, mistä kaikesta ihminen voikaan innostua (enkä tarkoita nyt lemmikkirottia vaan villipetoja). Vilkutukset!

    VastaaPoista