sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Taas asun

Unessa asumme vanhan puutalon päädyssä, toisessa päädyssä elelee resupaitainen tyttö äitinsä kanssa, heidän pihaansa paistaa aurinko ja pääsevät vaivatta juoksemaan naapuritalon kasvimaalle. Vietämme aikaa taka- ja sivupihoilla, etupihasta en tiedä, muita naapureita en näe.

Joskus kyllästyn unitaloihin, tai ehkä niihin olisi vain niin mukava jäädä kerrankin pidemmäksi aikaa, suorastaan asettua, jatkuva öinen muuttaminen käy toisinaan voimille.

8 kommenttia:

  1. Voi, tuonne minäkin voisin asettua! Päähän syntyi heti niin selkeä kuva, voi olla, että sitten kun alamme tosissamme katsella omaa kotia, on saatava juuri tuommoinen. Resupaitainen tyttö meillä on jo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirva, hei. Minäkin pidin tuosta talosta, vaikka unessa en sisälle nähnyt ja unen tunnelma oli painostava (meidän piha oli varjossa, pimeä, halusin pois sieltä). Etupiha ja keskimmäiset asunnot jäivät mysteeriksi. Arvelen, että kaiken kaikkiaan viisi asuntoa taisi olla. Puiset avokuistit kaikissa.

      Voi, kun löytäisittekin tuollaisen kodin. Kyllä kelpaisi asua. Minä katselen vanhoja taloja usein etuovi.comista, vaikkemme ole minnekään muuttamassa.

      Poista
  2. Voin jakaa kokemuksesi. Minulla oli pitkään vaihe, jossa etsin unessa 'omaa' taloani. Se ON rasittavaa. Sitten ne unet hiljalleen häipyivät. Unessa talo on analyyttinen itseyden symboli. Ehkä olen viimein tullut jotenkin kotiin, itseeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin tulkitsen. Tämä on asia, joka kiehtoo kovasti. Mietin omia talouniani ja niiden muunnelmia. Kauan olin unissa talojen sisällä, huoneet olivat tyhjiä, löysin ehkä jonkin hylätyn kaapin ullakolta ja avasin laatikoita, etsin. Tai löytyi huoneita tai salaovia. Usein unissani on kaksi taloa, joissa molemmissa asun. Toinen on jäänne menneisyydestä, käyn siellä vierailulla. Nyt olen näemmä siirtynyt talon ulkopuolelle, havainnoin valon määrää enkä pääse sisälle, tiedä tai välitä sisätiloista.

      En ole taloihin sinällään uupunut, mutta siihen etten koskaan ehdi saada riittävää otetta yhdestä tietystä vaan alinomaa muutan.

      Tuota itseen & kotiin tulemisen tunnetta odotan. Se lienee elämänikäinen projekti. :)

      Valoisia päiviä, Ellinoora!

      Poista
  3. Oikea unitalo pitää löytää ehdokkaiden joudosta. Sitten se alkaa ilmestyä uniin kuin ihmeen kaupalla yhä useammin. Näin minulle kävi. Nykyään liikun unitalossa, jossa huoneet ovat ympyrän muodossa ja niiden väliset suuret ovet ovat auki. Silti huoneet tuntuvat olevan aina uusia ja merkillisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja Leena, kiitos, kun jaoit! Huikeaa nuo ympyrän muodossa olevat huoneet. Pidän noista aukinaisista ovista, siitä että sinulla on siellä tilan tuntu. Ovatko sinun huoneesi tyhjiä vai näetkö huonekaluja siellä?

      Poista
  4. Minun huoneissani on uskomattoman vanhoja, kauniita huonekaluja, jotka tuntuvat vaihtuvan salaperäisesti. Ja saavun myös huoneisiin, joiden olemassaolon olen unohtanut ja joita unessa ihastelen haltioissani. Herätessä on aina tunne, että olisi halunnut vielä jäädä sinne hetkeksi, koristeellisten puukirstujen, pyöreiden tammipöytien ja salaperäisten vitriinien äärelle. Olen aina tuossa talossani yksin, ja toivon, etteivät muut löytäisi minua. Ulkoa kantautuvat äänet tekevät unen usein erehdyttävän todelliseksi.

    VastaaPoista
  5. Oi, miten ihana oma rauha ja kiintoisia mööpeleitä! Ei ihme, ettet malttaisi herätä. (Minulla on enimmäkseen tyhjää ja väljää, joskus vanha lipasto, jonka laatikoita tutkin. Käyn unissa usein myös muiden taloissa tutkimassa. Olen löytänyt valokuvia, sanomalehtia, kuolinilmoituksia, surukortteja jne.)

    VastaaPoista