Tuuli istahtaa siellä hetkeksi alas (on kuuma, poikkeuksellinen helle, kerrotaan sillä välin), riisuu mekkonsa, odotettu viileä lehahdus, istuu lämpimälle kalliolle lukemaan:
"Minä paahdun, minä värisen -- tästä auringosta tähän varjoon."
(Tuulen kämmen veden pinnalla, aalloilla, nekö puhuivat, koskettivat, sydämenlyönteihin saakka.)
