perjantai 31. joulukuuta 2010
Kaupungilla
Olin esikoisen kanssa kaupungilla. Etsimme liikettä, jota ei enää ole. Olisin tarvinnut ensi vuoden töihin materiaalia. Minulla on loputon lista, se pyörii nyt öisinkin mielessä. Tuleva työ kurottelee luisevia käsiään kohti, hyiset sormet, niiden päissä pitkät kynnet, kuivat käppyrät, lintu se on, ei sirkuttava ja keveästi lentelevä vaan musta varjo. (Miksen suhtaudu kirjoittamiseen näin?)
Mutta lapsi on hyvää seuraa, täysin toisenlainen kuin kotona. Miellyttävä, rauhallinen ja kohtelias nuorimies. Juttelemme, tarvomme kaupunkia päästä päähän. Pengomme ale-tankoa. Pidämme molemmat turkoosista. Käymme salaatilla, juttelemme viime kesän Venetsiasta, ensi kesän Ranskasta. Löydän kaikille jotakin, tarpeellisia ovat. Mietin jokaista ostosta tarkkaan, vertailen hintoja, olen oppinut. En osta itselleni mitään. En tarvi mitään (paitsi sen untuvapeiton, joskus sitten). Ennen kuin astumme bussiin, poimin maasta jonkun pudottaman tarot-kortin: kepit seitsemän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minulla samoin. Tämä lapsi, isompi, joka on kotona ihan jotakin ihmeellistä nykyään on kaksin kuljettaessa herrasmies ja suloinen.
VastaaPoistaMutta kun ei meinaa millään lähteä mihinkään...toisinaan pakotan että saan nauttia seurastaan, siitä ei-kotona-olosta.
PS. (miksen onnistu menemään enää omaan blogiini? Onnistuuko sulta? onko koko wordpress hukkunut?)
Olen ajatellut meidän nuoren miehen suhteen, että hänellä on kotona se tietty rooli, johon astuu heti, kun on pikkuväkeä ympärillä. Meidän aikuisten kanssa hän on se sama, joka oli ennen noiden kahden epelin syntymää. Esikoinen on kovin eri maailmasta kuin kaksi nuorempaa. Voin arvata, että häntä risoo ja turhauttaa toisinaan kovastikin, se purkautuu ei-toivottavana käytöksenä. Siksi kahdenkeskiset retket ovat kivoja. Ei meilläkään esikoista saa lähtemään nykyään oikein minnekään, minä voisin vaikka käydä vain kävelemässä hänen kanssaan. Kaupungille tulee, jos vien syömään tms. kivaa. Siihen ei ole kovin usein mahdollisuutta.
VastaaPoistaToisaalta mietin, että minäkin olen kodin ulkopuolella varmaan aika erilainen kuin täällä. En aina osaa keskittyä vain olemaan vaan sinkoilen ja ajaudun puuhasta/tilasta toiseen.
Mikähän sinun blogissasi on, jos et pääse itse sinne? En kyllä osaa sanoa, pahoittelut.