Äitini saapui viettämään aattoa kanssamme. Ei ollut astman takia nukkunut moneen yöhön, katseli hiukan sivusta kohkaamistamme, taisi väsyä räväkkään elämänmenoomme. Lapsilla oli melkoinen jouluhepuli. Hajosi yksi lamppu ja yhdet jouluvalot, pikkusiskosta oli päästä ilmat pihalle, ei ollut mieli niin hyvä, lämmin hellä. Mutta olimmepa kaikki yhdessä.
Ruoka oli hyvää, kinkku ei tänä vuonna minulle maistunut. Mutta lanttulaatikko oli makoisaa ja juusto ja rosolli, suklaa ja Väinämöisen napit. Kävin lasten kanssa metsäpurolla hakemassa löylyvettä, hyvää teki tallustaa hyisessä maailmassa, kuunnella tuulta ja rapinoita, lumen putoilua oksilta, katsella jälkiä, pitää kädestä kiinni. Jonnekin unohtui lasten torailumieli, ehkä äidin hääräilystä vapautunut, keskittynyt läsnäolo rauhoitti, metsä myös, niin kuin aina. Puro oli jäässä, varistelimme kuusien yltä lunta ämpäriin, sai hiljalleen sulaa, ei ollut kiire saunaan. Tontulle vietiin omena ja kynttilä, tytär kirjoitti kirjeen. Sillä välin oli pukki käväissyt.
Lapsille parasta joulussa oli koko perheen lahjana tulleen soittimen pakkauslaatikko, pienen ihmisen kokoinen. Sinne kasattiin tyynyjä, peittoja ja pehmolelut. Saksilla nakerrettiin ikkunoita ja sitten makasivat kukin vuorollaan uudessa talossaan, kaksi muuta ojenteli ikkunaluukusta ruokaa ja juomaa.
Joulupäivä ja tapaninpäivä pötköteltiin. Vietin hienoja hetkiä Edward Goreyn Elefanttitalossa, huumaannuin kaikesta lukemastani ja näkemästäni. Sitten siirryin Kaarina Davisin pariin ja hyppäsin Irti oravanpyörästä. Kiitos hyvistä lukuvinkeistä Lumikolle ja Pellon pientareelle.
J.K. Olen nukkunut sikeästi ja pitkään, nähnyt unia matkoista ulkomaille. Nyt jouluna ostin postimerkkejä Italiassa ja istuin miehen vieressä autossa Ranskassa. Näitä ulkomaanunia on nyt paljon, minulle hyvin tavatonta. Mietin, mitä ne kertovat.
Ruoka oli hyvää, kinkku ei tänä vuonna minulle maistunut. Mutta lanttulaatikko oli makoisaa ja juusto ja rosolli, suklaa ja Väinämöisen napit. Kävin lasten kanssa metsäpurolla hakemassa löylyvettä, hyvää teki tallustaa hyisessä maailmassa, kuunnella tuulta ja rapinoita, lumen putoilua oksilta, katsella jälkiä, pitää kädestä kiinni. Jonnekin unohtui lasten torailumieli, ehkä äidin hääräilystä vapautunut, keskittynyt läsnäolo rauhoitti, metsä myös, niin kuin aina. Puro oli jäässä, varistelimme kuusien yltä lunta ämpäriin, sai hiljalleen sulaa, ei ollut kiire saunaan. Tontulle vietiin omena ja kynttilä, tytär kirjoitti kirjeen. Sillä välin oli pukki käväissyt.
Lapsille parasta joulussa oli koko perheen lahjana tulleen soittimen pakkauslaatikko, pienen ihmisen kokoinen. Sinne kasattiin tyynyjä, peittoja ja pehmolelut. Saksilla nakerrettiin ikkunoita ja sitten makasivat kukin vuorollaan uudessa talossaan, kaksi muuta ojenteli ikkunaluukusta ruokaa ja juomaa.
Joulupäivä ja tapaninpäivä pötköteltiin. Vietin hienoja hetkiä Edward Goreyn Elefanttitalossa, huumaannuin kaikesta lukemastani ja näkemästäni. Sitten siirryin Kaarina Davisin pariin ja hyppäsin Irti oravanpyörästä. Kiitos hyvistä lukuvinkeistä Lumikolle ja Pellon pientareelle.
J.K. Olen nukkunut sikeästi ja pitkään, nähnyt unia matkoista ulkomaille. Nyt jouluna ostin postimerkkejä Italiassa ja istuin miehen vieressä autossa Ranskassa. Näitä ulkomaanunia on nyt paljon, minulle hyvin tavatonta. Mietin, mitä ne kertovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti