maanantai 13. joulukuuta 2010

Aika asettui taloksi


Eilen maistoimme paahdettuja cashew-pähkinöitä, kotiin tuli vanhoja papereita ja uusi aika kaukaa menneisyydestä. Pienessä laatassa lukee:

"Ystäviltä 17.6.1931"

Mies on kuunnellut sitä jo lapsuudessaan, tikittää hiljaa, mutta olemassaolevasti puisessa majassaan, lyönnit ovat pehmeitä, noin käy vanhuksen tai lapsen sydän. Muistan itseni kummilassa, piirtämässä yksin ja hiljaa pöydän ääressä kaupan käärepaperiin, valmis piirustus pantiin ikkunan väliin näytille, tuolla kulki joki, jonka rantaan ei saanut yksin mennä, se vei mukanaan lapset ja kihlasormukset. Seinällä oli isovanhempien kello, pitkän matkan reissannut.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

2 kommenttia:

  1. Hth13. joulukuuta 2010 klo 15.57

    Tuo kello oli eilen vielä auton takakontissa kilahtelemassa. Takapenkin lasten mukaan se soitti heille. "Ai hei, kello. Mitä kuuluu? Että olet saanut uudet viisarit. Oikein hopeiset? Kiva kuulla."
    (Oikeasti viisaritkin ovat noin 80 vuotta vanhat, eivätkä ole hopeaa.)

    VastaaPoista
  2. Katja Kaukonen13. joulukuuta 2010 klo 18.44

    Kello soitteli minullekin, kun kolautin toiselta puolen seinää kaapin oven kiinni. Juttelevat huonekalut/esineet sopivat tänne mainiosti, paljon kerrottavaa vuosikymmenten ajalta tuollakin. :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)