torstai 9. joulukuuta 2010
Virginia tuli kylään
Olen napsunut, kuiva karahka, menee poikki tuosta vain, ei kestä muiden läsnäoloa. Sitä on ollut nyt ihan liikaa. Vieraita ja sairaita, kaupungillakin täyttä. Olen sielultani ja perimältäni pikkukaupunkilainen, kaipaan kahviloita, joissa on aina tilaa.
Sitten tänään yhtäkkiä... koti on tyhjä, siunattu hiljaisuus. Keitän kahvia, alan kirjoittaa. Palaan sanoihin, jotka ovat joutuneet odottelemaan. Veri kiertää, olen olemassa. Uin avovedessä, ei riitettä missään. Virginia istuu vierellä, kirjoittaa hänkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pidän tuosta laulusta aivan hirmuisesti.
VastaaPoistaOi, ihana tyhjyys ja omat sanat! Minä taas nautin tänään, kun palloilin rauhassa kylällä, kirpparilla ja silleen. Tosin väljäähän täällä maalla on, mutta näkyi kuitenkin ihmisiä ja autoja :).
VastaaPoistaViolet, niin minäkin. Helise taivas on tosi hyvä myös. Ja uudelta levyltä Kosketusta vailla vapiseva mies.
VastaaPoistaPp. Niinpä! Minäkin tykkäisin varmaan palloilla kylällä ja pikkukaupungissa. On niin eri sulloutua tuonne kaupungille, meteliin ja ahtauteen ja älyttömään kiireeseen. Eilen kävin ja mietin, mitä ihmettä tein siellä. Niin totaalinen irrallisuuden olo, ettei koskaan ennen. Aloin jälkeenpäin miettiä, olinko edes, kuvittelinko vain.
Minä en olekaan kuunnellut näitä Hovatan soololevyjä (pitääkin kuunnella) mutta siitä yhdestä Ultra Bran kappaleesta, jossa Hovatta laulaa Anna Ahmatovan runon, siitä tykkään vallan kamalasti. Entäs nyt? on kappaleen nimi. "Talvipäivän lohdullinen valo, ja hurja laulu synnyinseudulta... Vaan äkkiä tajuaa, ettei ruumis elä ilman aurinkoa, eikä henki ilman laulua". Ah!
VastaaPoistaHei, Lumikko
VastaaPoistaUltra Bra on taas minulle hiukan oudompi. Radiossa paljon soitettuja biisejä tiedän, muuten olen sitten ollut enempi Scandinavian Music Groupin ja Vuokko Hovatan kuuntelija. Kauniit sanat tuossa mainitsemassasi. Etsin käsiini.
Olen niin onnellinen, että on tämä mainio kirjastolaitos, josta ammentaa näitäkin. :)