maanantai 28. helmikuuta 2011

Minä mietin teitä kaikkia

Korkea kuume lapsella, tuonut muistumia omiin kuumehoureisiin, joissa kiipesin loputtomia tikapuita, suuri peukalo lähestyi hypnoottisesti, en tiedä aikoiko se tönäistä minut alas vai liiskata alleen, yritin pitää kiinni, huojuin maailmoiden välissä päiviä, viikkoja, vuosia, siltä tuntui, aika katosi. Olen katsellut lapsen väsyneitä silmiä, lapaluita, jotakin airomaista niissä on, soutelua unen ja valveen sakeassa välitilassa, kuumeesta kostuneet hiukset maininkeina veneen perässä. Ja aurinkoa, joka kuivattaa pitkästä aikaa tyynyliinat, lapsi saa painaa päänsä yöksi kevään tuoksuun.

Ja sitten on ihan muuta. Pilkahduksia, joista jokaisesta olen liikuttunut. Kiitos. Kirja on löytänyt lukijansa. Minä mietin teitä kaikkia.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Lueteltua arkea

Kirkkaita päiviä, kuumeisia lapsia, yskiviä aikuisia, leivän leipomista, opettamista, kirjapaketin odottelua, kaipuuta sanojen luo, ensimmäinen arvostelu, Gideonin naiset, josta ehdin katsoa vain lopun, ja hienon hieno Sofien valinta (seuraavaksi pitää katsoa Lahjakas herra Ripley, näiden kahden triangeli-asetelmassa on paljon yhtymäkohtia, ja visuaalisesti lumoavat molemmat, aurinkoa ja menneen ajan nostalgiaa), dokumentti tervanpolttajasta (mikä ihme noissa yksinäisissä rajamaiden miehissä minua puhuttelee?).

Janoan taas tarinoita. Hyviä leffavinkkejä otetaan vastaan!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Syntymä


Romaani meni tänään painoon. Mietin koneita, askelia, paperiliuskoja, kirjainten tuoksua, kirjani äärellä työskenteleviä ihmisiä, pahvilaatikoita, pinoja, pakkasen viilentämiä sivuja, kansipaperin karheutta, logistiikkaa, kiitollisuutta.

Tällä viikolla saan Odelman syliini. Sillä välin näen unia ja aavistelen, elän arkea, nautin kirkkaista päivistä, olen onnellinen.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Pyhänä


Olen uinut perheen kanssa sinisessä syvällä maan sisässä, lukenut miehelle ääneen Tiina Raevaaran novelleja, sytyttänyt kynttilän, itkenyt Bo Carpelanin kuolemaa.

torstai 10. helmikuuta 2011

Kahlaan kirjaimissa ja kuunvalossa


Lunta paksulti, aurinko paistaa ja varikset ovat rakastuneita. Kahlaan novelleissa kuin kesävedessä, teen listoja, saan hyvän puhelun mutta en unta. Ehkä se on taas vain kuu, kaipaa yöllistä juttukaveria.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Plutoniumia


Olen lukenut lapsille Kalevalaa. Hienoja keskusteluja ja ajatuskulkuja on syntynyt.
"Miten se Lemminkäisen äiti pysty menemään sinne Tuonelan jokeen? Eiks se ollu plutoniumia tai laavaa?" kysyi yhdeksänvuotias.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Helmiperjantaina


Tytär oppi ärrän, esikoinen on ollut Maailman ihanin tyttö -näyttelyssä ja saanut valokuvata ystävien kanssa, keskimmäinen on oppinut soittamaan pianoa kahdella kädellä, vaikkei käy tunneilla kuten isä ja sisko. Minä heräsin pitkästä aikaa ennen miestä, tein aamiaiset kaikille, herneenversoja leiville, laseihin itsepuristettua oranssia. Helmikuu on lisääntyvän valon kuukausi, laskiaispullia ja Runebergin torttuja, lupaus keväästä.