Eläköön Pirkanmaan kirjoituskilpailu eli kirjailijat lukevat ääneen Metsossa 27.4. klo 18

Eläköön Pirkanmaan kirjoituskilpailu!

Ma 27.4. klo 18 pääkirjasto Metson aula Olotila, Tampere

Yhdeksän Pirkanmaan kirjoituskilpailussa aiempina vuosina palkittua kirjailijaa paljastaa nuoruuden tekstinsä. Kilpailussa menestymisen jälkeen kirjailijoiksi tulleet Kari Aronpuro, Juha Siro, Markku Soikkeli,  Katja Kaukonen, Timo Malmi, Marisha Rasi-Koskinen, Tiina Poutanen, Tuija Välipakka ja Vilja-Tuulia Huotarinen lukevat ääneen vanhoja kilpailutekstejään ja uusinta kirjaansa.
Mukana myös tulevia Pirkanmaan kirjoituskilpailuun osallistuvia nuoria Viita-akatemian sanataidekoulusta.
Tämän vuoden 2015 Pirkanmaan kirjoituskilpailun tulokset julkistetaan ke 6.5.
Tervetuloa kuuntelemaan!

----
Pirkanmaan kirjoituskilpailussa on palkittu harrastajakirjoittajia vuodesta 1952 lähtien. Monesta kilpailussa palkitusta on myöhemmin tullut kirjailijoita (ks. kilpailusta myös Juha Siron blogista). Alla kuva Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkituista vuodelta 2009, jolloin voitin proosasarjan novellilla Täti. Kilpailumenestys antoi lisäpotkua saada romaanikäsikirjoitus Odelma (WSOY 2011) valmiiksi ja lähtökuntoon. Täti päätyi myöhemmin muokattuna versiona kokoelmaan Vihkivedet (WSOY 2012) nimellä Mitä yhdestä tyttärestä.

Kuvassa vierelläni Satu Lepistö (toinen oikealta), joka voitti tuolloin runosarjan ja on sittemmin kirjoittanut kaksi runokokoelmaa; Pohjoinen ja Kielilläpuhuja.

Aronin haudalla Odelman kettu

Odelman kettu! Näimme sen Opokowa-kadun juutalaishautausmaan äärimmäisellä kolkalla. Se istuskeli 63-vuotiaana kuolleen Aronin haudalla, oikoi jäseniään, antautui kuvattavaksi. Hetken kuluttua toinenkin kettu, mustat sukat. Kuljeskelivat rikkaruohoryteikköjen ja kaatuneiden hautakivien seassa, työnsivät kuononsa onkaloon ja nappasivat hiiren, ruokailivat ja nukkuivat haudalla. Silmät sirillään lokakuisesta paisteesta, kupariturkissa, syöpäläisiä ihossaan, mikä kutina.

 

Varsovan juutalaishautausmaa

Okopowa-katu 49/51, 01-043 Varsova

Aukioloajat klo 10  - iltahämäriin, pe 9 - 13, su 9 - 16. Suljettu lauantaisin sapatin vuoksi. Sisäänpääsymaksu 8 złotyä.

Keskiyön kettumetsällä

Odelmalle pronssia. Kiitos!

Piti kertoa silkakkapihveistä, tuoreesta rosmariinista ja arjesta, mutta ne saavat nyt odottaa. Sain eilen illalla tietää, että esikoisromaanini Odelma on sijoittunut Blogistanian Finlandia -kilpailussa kolmanneksi. Kas tässä kärkikuusikko:

1. Katja Kettu: Kätilö
2. Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
3. Katja Kaukonen: Odelma
4. Miika Nousiainen: Metsäjätti
5. Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
6. Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle

Kiitos kirjabloggareille, tämä on ilo ja kunnia!

Kilistin mieheni kanssa lasin siideriä ja nukuin yöni sikeästi. Oikein mukava alku kirjalliselle vuodelle. Onnittelut myös muille sijoittuneille ja kaikille lukijaäänen saaneille.

Vieraan miehen kanssa

Olen ollut vieraan miehen kanssa saarella paljon pienemmässä talossa kuin tämä, jossa Odelma voisi asua. Olen katsellut, miten mies tarttuu kosteaan paperiin, ruttaa sen paperitolloksi ja sytyttää uunin, suoristaa selkänsä, ei puhu mitään, katselee merelle. Olen viihtynyt liian hyvin, saanut niskani kipeäksi siitä tuttavuudesta.

Kirjapäivä, lukupiirivierailu ja muutama Odelma

Kävin mieheni ja kuopuksen kanssa Äinään kirjapäivillä. Intiimi, lämminhenkinen ja rento tilaisuus höystettynä herkullisella ruoalla ja suvisilla maalaismaisemilla. Tapasin sympaattisia ja kannustavia kirjailijakollegoita ja hankin kirjallisia kotiinviemisiä. Hanna van der Steen (kuvassa vasemmalla, minä oikealla) ehtikin jo kirjoittaa päivän tarkemmasta sisällöstä täällä. Kurkatkaapa, siellä on lukuvinkkejä, hieno ryhmäpotretti ja myös vihjeitä myös tulevista teoksista.

Olin taannoin myös eräässä lukupiirissä kirjailijavieraana. Istuin romanttisessa puutarhassa herkullisten tarjoiltavien keskellä, kuuntelin lukijoiden värikkäitä tulkintoja ja numeerisia arvosanoja Odelmasta, vastailin kysymyksiin ja kerroin kirjan kirjoittamisesta.

Aloittelevana kirjailijana minulla on vielä hurjasti opittavaa, reflektoin itseäni uudessa roolissani kohtalaisen julmalla silmällä, mutta siten oppii. Tämän olen huomannut: jotenkin suomalaiskansalliseen tapaan pahoittelen aina sitä, että Odelma on voinut olla joillekin vaikea sen sijaan, että ohittaisin tuon ja kuvailisinkin teostani rohkeasti vain rakkaustarinana, henkilökohtaisena vaihtoehtohistoriana, anteeksiantona tai vaikkapa pienoiskuvana Suomesta halki aikojen, kuten Markku Soikkeli tulkitsi uusimmassa Portti-lehdessä.

Kirjailija-minuuttani etsiessäni tartun kiinni muiden määritelmiin. Poimin käteen, tarkastelen onko niissä mitään tuttua. Minulla on kaksi uutta titteliä. Kustannustoimittajani mukaan minusta ei saa ruisleipärealistia tekemälläkään (olen siis antiruisleipärealisti) ja Soikkelin sanoin olen proosakielen mahdollisuuksista kiinnostunut fantastikko.

Sulattelen nyt kaikkea kokemaani, pyöritän kesälomailevien lasteni arkea, luen uusia hienoja kirjoja, kirjoitan, odottelen hellepäiviä.

J.K. Äinään reissulle kustantajalta tilaamiani Odelma-kirjoja on varastossa jokusia. Myyn pois ale-hintaan. Halutessa saa omisteen ja signeerauksen. Kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä kommenttilaatikon tai sähköpostini kautta katja.o.kaukonen(at)gmail.com

Uusi päivä ehti sarastaa

On juhlistettu kirjaa. Sanan mahti on melkoinen. Kuljettaa heidät luokseni, herättää horteesta, ravistelee riitteet, sulavesipuroja pitkin kasvoja, lämmintä kevätvettä. Pieniä ja suuria, lapsia ja aikuisia, taukomatonta puhetta, kuulaita verhoja, kirkkaita jäälyhtyjä, lyyrisiä tuoksuja, kimppuja, maljoja, kopisevia korkoja, iloa.

Oli ilta, jonka olisin toivonut jatkuvan, jatkuvan vain. Uusi päivä ehti sarastaa.

Minä mietin teitä kaikkia

Korkea kuume lapsella, tuonut muistumia omiin kuumehoureisiin, joissa kiipesin loputtomia tikapuita, suuri peukalo lähestyi hypnoottisesti, en tiedä aikoiko se tönäistä minut alas vai liiskata alleen, yritin pitää kiinni, huojuin maailmoiden välissä päiviä, viikkoja, vuosia, siltä tuntui, aika katosi. Olen katsellut lapsen väsyneitä silmiä, lapaluita, jotakin airomaista niissä on, soutelua unen ja valveen sakeassa välitilassa, kuumeesta kostuneet hiukset maininkeina veneen perässä. Ja aurinkoa, joka kuivattaa pitkästä aikaa tyynyliinat, lapsi saa painaa päänsä yöksi kevään tuoksuun.

Ja sitten on ihan muuta. Pilkahduksia, joista jokaisesta olen liikuttunut. Kiitos. Kirja on löytänyt lukijansa. Minä mietin teitä kaikkia.

Lueteltua arkea

Kirkkaita päiviä, kuumeisia lapsia, yskiviä aikuisia, leivän leipomista, opettamista, kirjapaketin odottelua, kaipuuta sanojen luo, ensimmäinen arvostelu, Gideonin naiset, josta ehdin katsoa vain lopun, ja hienon hieno Sofien valinta (seuraavaksi pitää katsoa Lahjakas herra Ripley, näiden kahden triangeli-asetelmassa on paljon yhtymäkohtia, ja visuaalisesti lumoavat molemmat, aurinkoa ja menneen ajan nostalgiaa), dokumentti tervanpolttajasta (mikä ihme noissa yksinäisissä rajamaiden miehissä minua puhuttelee?).

Janoan taas tarinoita. Hyviä leffavinkkejä otetaan vastaan!

Syntymä

Romaani meni tänään painoon. Mietin koneita, askelia, paperiliuskoja, kirjainten tuoksua, kirjani äärellä työskenteleviä ihmisiä, pahvilaatikoita, pinoja, pakkasen viilentämiä sivuja, kansipaperin karheutta, logistiikkaa, kiitollisuutta.

Tällä viikolla saan Odelman syliini. Sillä välin näen unia ja aavistelen, elän arkea, nautin kirkkaista päivistä, olen onnellinen.

Supistuksia

Sain tänään tekstini taittoversion. Yhä todemmalta tuntuu sanojen muodonmuutos kirjaksi. Esikoiseni nimi on Odelma, ja siitä löytyy kuvaus esimerkiksi täältä. Seuraavat päivät ovat intensiivistä lähilukua, viimeinen mahdollisuus tehdä korjauksia, ihan pian se syntyy kansineen kaikkineen.