maanantai 14. helmikuuta 2011
Syntymä
Romaani meni tänään painoon. Mietin koneita, askelia, paperiliuskoja, kirjainten tuoksua, kirjani äärellä työskenteleviä ihmisiä, pahvilaatikoita, pinoja, pakkasen viilentämiä sivuja, kansipaperin karheutta, logistiikkaa, kiitollisuutta.
Tällä viikolla saan Odelman syliini. Sillä välin näen unia ja aavistelen, elän arkea, nautin kirkkaista päivistä, olen onnellinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onnea! Kuinka hienoa ja jännittävää...
VastaaPoistaNYT VASTA menee painoon? Olen aina luullut että tuo kaikki tapahtuu paljon ennen kuin kirja on myynnissä.
VastaaPoistaMinä olen joskus käynyt kirjapainossa. Siellä on ihan erityinen tuoksu. Pidin siitä. Siinä oli jotakin samalla kiehtovaa kuin suutariliikkeen tuoksussa.
Kiitos, Hippityttö. Jännittävää on. Ensimmäinen kritiikkikin oli jo ilmestynyt. Olin risteyksessä matkalla töihin, kun sain puhelun. Jonnekin ojaan olin ajaa, kun tärisin niin.
VastaaPoistaPiilomaja. Juu, noin se menee, nopeasti. Osaan arvata kirjapainon tuoksut. Tosin saatan haistaa jotakin ihan muinaista, kun nenäni suuntautuu ajassa aina aika reilusti taaksepäin.
Kauhean paljon onnea Katja!
VastaaPoistaKirjasi kansi näyttää tosi kauniilta. Tuntuupa hullulta, että kohta voin mennä kirjakauppaan ja ostaa sinun kirjoittamasi kirjan. Ei siksi, että olisi jotenkin hullua, että sinä olet sen kirjoittanut, vaan siksi, että olet ollut minulle olemassa vain täällä verkon aineettomuudessa, ja sitten aineellistut kirjaksi, jonka voin kaupassa ottaa käteeni.
Minusta on ihanaa, että osaat iloita esikoisestasi noin. Onnea vielä kerran!
Ei ollut vielä tullut kirjastoon, mutta tilattu oli jo. Laitoin varaukseen jotta saan heti kun tulee (olisi varmaan pitänyt ostaa, mutta olen niin köyhä -sorry!).
VastaaPoistaKiva, kun varasit. Mieluusti luen, mitä pidit (privanakin voi lähettää, spostini oikeassa ylälaidassa). On kiintoisaa huomata, miten eri asioita kukin lukija poimii tekstistä, miten tulkitsee jne. Joskus käy niin, että joku tulkitsee asioita, joita ei itsekään ole tajunnut kirjoittavansa, tekstin tekeminen muuttuu välillä jollakin tapaa niin itsestä riippumattomaksi, liki automaattiseksi. Sitne toisen lukukokemuksen kautta pääsee syvemmälle omaan tekstiinsä, saa hetkeksi yhtä aikaa ulkopuoliset ja subjektiiviset silmät. Se on minusta huikeaa.
VastaaPoistaKiitos, Hilla. Minustakin tuntuu hullulta tämä kaikki. En oikein tajua vielä. Kirjani graafinen suunnittelija on Anna Makkonen. Hän on lahjakas!
VastaaPoistaOi, kirjako on painettu vasta kaksi viikkoa sitten? Minä olen sen lukenut jo kaksi kertaa ja saan edelleen vilun väristyksiä, upea kirja! Kiitos siitä!
VastaaPoistaKyllä vain, Joana, pari viikkoa sitten. Mukava lukea, että pidit. Valoisaa kevättalvea!
VastaaPoistaOnnea!
VastaaPoistajl