Korkea kuume lapsella, tuonut muistumia omiin kuumehoureisiin, joissa kiipesin loputtomia tikapuita, suuri peukalo lähestyi hypnoottisesti, en tiedä aikoiko se tönäistä minut alas vai liiskata alleen, yritin pitää kiinni, huojuin maailmoiden välissä päiviä, viikkoja, vuosia, siltä tuntui, aika katosi. Olen katsellut lapsen väsyneitä silmiä, lapaluita, jotakin airomaista niissä on, soutelua unen ja valveen sakeassa välitilassa, kuumeesta kostuneet hiukset maininkeina veneen perässä. Ja aurinkoa, joka kuivattaa pitkästä aikaa tyynyliinat, lapsi saa painaa päänsä yöksi kevään tuoksuun.
Ja sitten on ihan muuta. Pilkahduksia, joista jokaisesta olen liikuttunut. Kiitos. Kirja on löytänyt lukijansa. Minä mietin teitä kaikkia.
Pidin tuosta vertaksesta, että lapaluissa on jotain airomaista...toivottavasti teidän pieni on jo parantanut.
VastaaPoistaHei, Kirjailijatar. Kiitos! Ei ole huoli vieläkään ihan kokonaan väistynyt. Mutta eiköhän se tästä. Valoisia päiviä.
VastaaPoistaMinäkin olen miettinyt sinua lukiessani suurella ilolla Odelman arvosteluja niin blogeissa kuin lehdissäkin. Jostakin tuo kirja täytyisi saada käsiinsä, melkein tuntuu ettei voi tänne edes kommentoida kun ei ole vielä sitä lukenut -- kaikki mitä olen siitä lukenut, on ollut hyvää.
VastaaPoistaMeilläkin on lapsi taas sairastellut, sitä tuntee itsensäkin niin hauraaksi ja voimattomaksi silloin, avuttomaksi, haluaa soittaa omalle äidilleen että auta, minä en vielä osaa tätä, en vieläkään. Toivottavasti teillä helpottaa pian, ja siihen asti: valoa.
Kiitos, Mirva. :) On tämä kirjoittajalle hienoa aikaa. Ja ihan kummallista. Yhteydenottoja kaukaa menneisyydestäkin. Sellaisia, että havahdun yhtäkkiä 15-vuotiaana ja punastelen. Arkista kirjoittamista on kauhea ikävä. Nyt on niin paljon muuta, ja Odelma ansaitsee huomioni vielä.
VastaaPoistaVoi teilläkin lapsi sairaana. :( Älä huoli, jos et osaa. En osaa minäkään. Eivätkä lääkärit. Tytär kävi kolmella ennen kuin selvisi. Kaksi aiempaa hyvin päteviä hekin. Silti olisi pitänyt kuunnella sitä jotakin alkukantaista emovaistoa, joka sanoi, että tämä vaatii nyt heti hoitoa. Olisi toinen tilanne nyt.
Toipumista ja jaksamista teille vanhemmille! (J.K. Kevätkin on ehtinyt. Olen kuunnellut lumen sulamista, painanut korvan valkeaan ja sulkenut silmät, nähnyt purot hankien alla.)