perjantai 10. joulukuuta 2010
Kaikkea näin paljon, yltäkylläisesti
Päivän ilot:
- tekstiviesti serkulta, jonka teiniaikaista salmiakkihimoa olin juuri päivällä muistellut
- radion jäätiedotukset
- tyttären huoneen lattialle levittämämme lakana, jonka päälle kaadettiin kaikki epämääräiset laatikot ja kassit, sälä niiden sisuksista. Hiuslenksuja, legoja, kruunukorkkeja, liituja, pääsiäismunayllätyksiä, vaatetta, pikku eläimiä... Tytär ehdotti, että säilytetään vain barbit, eläimet, legot ja värikynät, selkeät asiat. Muu pois, kiertoon tai roskiin
- huomenna saa nukkua pitkään, syödä aamiaista sängyssä, olla lähettämättä ketään kylmään ja pimeään
- Jane Campionin leffa Yön kirkas tähti, jonka katson miehen kanssa tänään loppuun
- vietämme etukäteisjoulua äidin luona ensi viikolla, veljenkin perhe tulee
- mies päätti aloittaa pianotunnit
- joku osti korillisen pöytäkynttilöitä
- minä jäädytän kahvipussien sisässä vettä, huomenna on jäätiiliä, joista rakennetaan lisää lyhtyjä pimeään pihaan
- joulun tuntu
- pian on talvipäivänseisaus, sen jälkeen alkaa minulla kevät
- tajusin että makuuhuoneeseen mahtuisi nyt nojatuoli. Mies on taitava verhoilija, ei tulisi välttämättä kalliiksi
- makuuhuoneesta on jo nyt tullut kaikkien suosikkipaikka. Pärjäisimme pienemmässäkin tilassa. Keskimmäinen muutti omasta huoneestaan pikkusiskon kanssa kerrossänkyyn.
- Fredin laulama Istun ullakolla yksinäin
Tunnisteet:
elokuvat,
karsiminen,
mitä onni on,
musiikki,
talvi,
valo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihania ilon aiheita. Näiden avulla jaksaa. Eritoten yhdyn tuohon, että tuntuu viikonloppuna niin hyvälle, kun ei tarvitse lähettää pieniä aamutuimaan pimeään ja pakkaseen reput selässä.
VastaaPoistaOnko Yön kirkas tähti jo ilmestynyt dvd:llä..? Sen haluan minäkin nähdä.
VastaaPoistaPaljon iloja teillä, tuosta riittää moneksi päiväksi :)
Wihtori, eikö vain olekin? Aina ei vain näe, mitä kaikkea jo on. Nautitaan näistä koulu- ja eskariaamuttomista hetkistä. :)
VastaaPoistaLumikko, hei. Juu, on dvd:nä. Ei kiilannut minun kategoriassa Enkelin kosketuksen eikä Pianon ohi, mutta hieno oli kyllä. Ilahduttavia visuaalisia kohtia. Juu, riittää pitkäksi aikaa tästä iloröykkiöstä. :D On kaamosajassa näköjään puolensakin. Minun elimistö kaipaa hiljaiseloa, jota talvi mukanaan väkisinkin tuo. Äsken kävimme rakentamassa jäätiilistä lyhdyt. Ovat kyllä huikean kauniita.