On ollut aikaa tehdä kaikenlaista mielenkiintoista. Penkoa laatikoita, lukea, olla. Esikoinen sai lahjaksi Annika Lutherin teoksen Kirje maan ääriin, tykkää kovasti. Tytär on perustanut työpajan, teippaa kotoa löytyvää joutotavaraa toisiinsa suurella hartaudella. Välillä käydään ulkona lumitöissä, tehdään ruokaa kaapista löytyvistä, pannaan herneenversoja kasvamaan, suunnitellaan ensi kesän palstaviljelyitä, kuunnellaan Rosvo Rudolfia, ärsytetään isoveljeä ja riidellään vähän. Kun mies tulee töistä, minä sytytän kynttilän ja menen makaamaan lämpimään kylpyyn. Mietin, minkä Afrikka-elokuvan katsoisin seuraavaksi.
Mulla on joku krooninen Afrikka-kuume; voisin lukea pelkästään Afrikkaan sijoittuvia kirjoja ja katsella siellä kuvattuja elokuvia :) "Minun Afrikkani" on edelleen suuri suosikkini, myös siksi, että Karen Blixen on niin kiehtova. Siitä saksalaisesta Afrikka-leffasta en oikein tykännyt, "Nirgendwo in Afrika", "Jossain Afrikassa" se taisi olla suomeksi.
VastaaPoistaTuo eilinen kuvaus siitä lapsille mieluisimmasta "joululahjasta" eli tyhjästä pahvilaatikosta oli mainio!
Ihan sama täällä. Minun Afrikkani on minunkin leffasuosikkini. Tykkäsin Jossain Afrikastakin (se juutalaisuusteema on minua lähellä, keräilen myös sen aihepiirin leffoja). Suojaava taivas on hyvä. Nyt katsoimme Valkoinen masai, näyttelijävalinnat aika kaunisteltuja, mutta muuten pidin. Kuki Gallmanin Unelma Afrikasta on kirjana ihan hyvä, leffana ei (anteeksi vain Kim Basinger, hän ei todellakaan pelastanut leffaa). Francesca Marcianon Afrikan taivas oli ihan ok. Kenia on monissa noissa miljöönä. Onko sinulla vinkata muita Afrikka-elokuvia?
VastaaPoistaPahvilaatikko oli kyllä mieluisa. Tuli mieleen ihan jokin Draculan arkku. Joskus on kauhean vaikea pysyä aikuisena. Olisi ollut niin kutkuttavaa pelotella lapsia, kuljettaa heitä kodissa valkosipulit kaulalla. Ehkä joskus vielä, kunhan hiukan kasvavat. Toistaiseksi pitää varoa, ettei aiheuta (enempää) traumoja.
Richard Attenboroughin Huuto vapaudelle (Cry Freedom) on tosi vaikuttava, kertoo Etelä-Afrikan apartheid-ajasta. Myös yksi lempikirjoistani, André Brinkin Valkoinen kuiva kausi, on filmattu ja sitä saa ainakin meidän kirjastosta (kirja tosin parempi, niinhän ne yleensä). Kirjastossa just huomasin, että myös J.M. Coetzeen Häpeäpaalusta on tehty elokuva, John Malkovich pääosassa -en ole varma, haluanko nähdä sitä, kun kirja oli niin hyvä.
VastaaPoistaSusanne Bierin uudessa Kosto-elokuvassa ollaan myös Afrikassa, pakolaisleirillä. Se on selvästi olevinaan Sudan, mutta kuvattu Keniassa. Naisten etsivätoimisto-filmit on kuvattu Botswanassa, ihan mukavia nekin, vaikka kirjoista tykkäänkin (taas) enemmän.
Pohjois-Afrikkaan sijoittuvia on tietysti enemmän. Ihan oma lukunsa ovat afrikkalaiset elokuvat, niitä onnistuin vuosia sitten näkemään kokonaisen sarjan elokuva-arkistolla, se oli ikimuistoinen talvi, niitä kun ei normaalisti oikein missään pääse näkemään. Dvd:ltä katsoin viime talvena lapsisotilaista kertovan Johnny Mad Dogin. Sitä Oscar-palkittua, eteläafrikkalaista Tsotsia en ole nähnyt.
Suojaava taivas on joo hyvä. Englantilaisesta potilaastakin tykkään, vaikka lopun epäuskottavuudelle aina naureskelenkin (kun Kirstin Scott-Thomas löytyy sieltä luolasta kuolleena, mutta ah niin hehkeänä... Olen ehkä lukenut liikaa dekkareita, kun ei oikein mene läpi tuo lopetus).
Kiitos näistä. Myönnän, että olen Afrikan suhteen kohtalainen romantisoija/romantikko. Haluan parhaat palat eli avaran tilan ja rakkauskertomukset, paikallisen kulttuurin, eksotiikan, uskomukset, alkukodin ja kaiken sellaisen aika kliseisen.
VastaaPoista