Kävin Venetsiassa ensimmäisen kerran 2010, asustin miehen ja esikoisen kanssa pienessä B&B:ssä Ca d'Oron liepeillä ja päätimme tulla joskus uudelleen koko perheen kanssa. Nyt meillä oli heinäkuinen koti hiukan syrjemmällä Cannaregion alueella.
Ajelimme vaporetolla San Marcuolan pysäkille, kävelimme jokusen kadun ja ylitimme yhden sillan. Talo oli rakennettu 1500-luvulla, sen kivijalkaa huuhtelivat Rio d sensa -kanaalin aallot. Alimmassa kerroksessa oli umpeen muurattu ovi, kiintoisia minnekään johtamattomia ovia oli muitakin. Talossa asui paikallisia, meidän asuntomme oli kolmannessa kerroksessa, ja sinne kiivettiin 31 jyrkkää rappusta. Alapuolellamme oleva asunto oli tyhjillään, ikkunat olivat pölyiset ja harmaat, yläpuoleltamme kuului askelia.
Kotimme oli remontoitu pelkistetyn siistiksi, keittosyvennyksessä oli terhakka kaasuhella, katossa alkuperäiset parrut, lattiat viettivät hieman. Kylpyhuoneen ja wc:n ikkunat aukenivat kapealle kotikujalle, asuinhuoneiden ikkunoista avautui rauhaisa kanaali- ja katunäkymä. Emme malttaneet pitää veronanvihreitä ikkunaluukkuja kiinni emmekä käyttää ilmastointia, merituuli sai puhaltaa sisälle ja hulmuttaa verhoja.
Lähikujilla oli kaikki tarvittava. Leipomomyymälä, lihakauppa, jäätelöpaikka, pieni sekatavaraputiikki... Muutamalla sanalla italiaa pärjäsi mainiosti.
Mä olen niin kade. Kuulostaa ihanalta.
VastaaPoistaAnne, oli ihanaa. Suosittelen lämpimästi! Ihan mihin vuodenaikaan tahansa. Kauneus ja tietty elämisen rauha on siellä kaikkialla. Sopivasti nollaa mielen ja kehon, jos valitsee asuinpaikan ja kävelyreitit laitamilta.
VastaaPoistaHuomaan tämän nyt vasta..olisi ollut ihan mun taloni varmaan. Olen käynyt Venetsiassa kerran mutta palaan vielä.
VastaaPoistaPalaa, Kati, mekin aiomme. Talo oli ihana, naapurusto samaten. Eräästä tervehdys-naapurista sain uuden romaanihenkilön. :)
VastaaPoista