Vera, kiitos. Herkästi siellä hehkui, vaikea oli palata tänne koleaan. Mietin, että olin lomalla myös kielestä (vaikka kirjoitin) - niin kuin aina vieraassa maassa, jonka kieltä ei ymmärrä. Ehkä sekin vaikutti viihtymiseen. Joskus kaipaa sellaistakin lomaa, jotta saisi omat sanansa järjestymään.
Katja, minä olen arktinen henkilö ja siksi emme muuttaneet Decenzanoon, kun siellä oleva ystävämme pyysi miestäni liikkeensä johtajaksi, hän olisi halunnut olla enemmän Suomessa;-) Miestäni luullaan maailmalla aina italialaiseksi...
Mutta nämä kuvat: Aaaahhhh! Tuonne me vielä matkaamme. Venetsia on jäänyt sisälleni kahdesta vahvasta kirjasta: Ian McEwanin Vieraan turva ja Geraldine Brooksin Kirjan kansa. Lumoavat kuvasi ovat osa untani...
Mieti miten hyvä nimi kirjalle: 'Sen jälkeen kaikki on pettymystä'!
Muuttopäätökset ovat vaikeita. Minä voisin ilmaston ja terveysasioiden takia muuttaa. En kärsi tietyissä paikoissa esim. täällä vaivaavista allergioista ollenkaan. Mutta kieltä tulisi ikävä, varmasti. Ihanteellista olisi, jos voisi asua tietyn ajan muualla. Olemme miettineet, mutta nyt lapset alkavat olla sen ikäisiä, että päätökset ovat entistä hankalampia. (Aiemmin emme voineet ajatellakaan. Lapsilla oli vaikeat ruoka-allergiat. Niiden kanssa selviytyminen oli Suomessakin haasteellista.) Mutta onneksi voi matkustaa.
Kuvia otimme tällä kertaa varsin vähän. Kaikkialla on niin kuvauksellista, että oikeastaan on järkevintä laskea kamera kädestä ja katsella vain, tallentaa mieleen. Valo on kaunis, värit myös, rakennukset, maisemat, Venetsia juovuttaa, ja aina siellä on hiukan tunkeilijamainen olo.
Kyllä vain. Brodskyn kirjassa on paljon hienoja lauseita, jotka sopisivat kirjan, novellin tai runon nimeksi. Kirjan kansa on minulle uusi tuttavuus. Kiitos, panen muistiin.
Nämä kuvat ovat niin kauniita <3 Ja kirjailijatar niin kaunis ja hehkuu onnea ja rakkautta (mm. kirjoittamiseen ja elämään)
VastaaPoistaHei :) Ihana Venetsia. Kiitos kuvasarjasta, herätit kaipuun. Olen ollut siellä vain kerran, talvella, juhlinut uutta vuotta.
VastaaPoistaOle hyvä, Satu. Kaipuu, kyllä vain. Kaikki se kerrostunut historia, kauneus ja kiireettömyys siellä. Sinä onnekas olet kokenut talvi-Venetsian!
VastaaPoistaVera, kiitos. Herkästi siellä hehkui, vaikea oli palata tänne koleaan. Mietin, että olin lomalla myös kielestä (vaikka kirjoitin) - niin kuin aina vieraassa maassa, jonka kieltä ei ymmärrä. Ehkä sekin vaikutti viihtymiseen. Joskus kaipaa sellaistakin lomaa, jotta saisi omat sanansa järjestymään.
VastaaPoistaKatja, minä olen arktinen henkilö ja siksi emme muuttaneet Decenzanoon, kun siellä oleva ystävämme pyysi miestäni liikkeensä johtajaksi, hän olisi halunnut olla enemmän Suomessa;-) Miestäni luullaan maailmalla aina italialaiseksi...
VastaaPoistaMutta nämä kuvat: Aaaahhhh! Tuonne me vielä matkaamme. Venetsia on jäänyt sisälleni kahdesta vahvasta kirjasta: Ian McEwanin Vieraan turva ja Geraldine Brooksin Kirjan kansa. Lumoavat kuvasi ovat osa untani...
Mieti miten hyvä nimi kirjalle: 'Sen jälkeen kaikki on pettymystä'!
Muuttopäätökset ovat vaikeita. Minä voisin ilmaston ja terveysasioiden takia muuttaa. En kärsi tietyissä paikoissa esim. täällä vaivaavista allergioista ollenkaan. Mutta kieltä tulisi ikävä, varmasti. Ihanteellista olisi, jos voisi asua tietyn ajan muualla. Olemme miettineet, mutta nyt lapset alkavat olla sen ikäisiä, että päätökset ovat entistä hankalampia. (Aiemmin emme voineet ajatellakaan. Lapsilla oli vaikeat ruoka-allergiat. Niiden kanssa selviytyminen oli Suomessakin haasteellista.) Mutta onneksi voi matkustaa.
VastaaPoistaKuvia otimme tällä kertaa varsin vähän. Kaikkialla on niin kuvauksellista, että oikeastaan on järkevintä laskea kamera kädestä ja katsella vain, tallentaa mieleen. Valo on kaunis, värit myös, rakennukset, maisemat, Venetsia juovuttaa, ja aina siellä on hiukan tunkeilijamainen olo.
Kyllä vain. Brodskyn kirjassa on paljon hienoja lauseita, jotka sopisivat kirjan, novellin tai runon nimeksi. Kirjan kansa on minulle uusi tuttavuus. Kiitos, panen muistiin.