Vietän tyttären kanssa mekkopäivää, kampaamme hiukset nutturalle ja asetumme ruokapöytään. Aurinko ei istahda kanssamme, se on oikukas nainen, paistaa satunnaisesti. Siis sataa. Taas. Ei ole tuntunut kesältä, ei ollenkaan. Pyykkikään ei kuivu. Sauna sentään lämpenee ja untuvapeitosta voi haaveilla. Pionit kuihtuvat, jostakin nousee aina uutta kukkivaa: verikurjenpolvi ja sormustinkukka, unikkokin. Kuljen avojaloin ja palelen. Juon teetä tai kahvia, sitten kirjoitan taas.
Mekkopäivä kuulostaa kivalta. Minulla oli tänään ensin hamepäivä, sitten kauppareissulla sade kasteli minut läpimäräksi, vaihdoin mekkopäiväksi. Poninhännän avasin, että hiuksetkin kuivuisivat.
VastaaPoistaHei, Ilona! On pakko saada kesää tänne, mekko on yksi keino. Oma mieltä voi hämätä joskus aika hyvin (niskoja ei, ne vihottelevat tällaisista tempauksista heti). Aurinkokuvat kukkivasta pihasta auttavat myös.
VastaaPoistaMinulla ei ole mieluisia hameita oikeastaan ollenkaan. Se on sääli. Keho on muuttunut iän myötä, kestää kauan todella ymmärtää se ja löytää uusia, oman oloisia ja tuntuisia hameita.
Mutta on kyllä ihanaa olla nainen ja tyttö, valita hame, mekko tai tunika, nuttura, ponnari tai avatut hiukset, korkokengät tai paljaat jalat, kynsilakkaa varpaankynsissä.
Helmojen huiskeesta terveisiä sinne!
Hei!
VastaaPoistaKirjoitat (vieläkin) niin ihanasti, utuisasti.
Hulmuavia helmoja loppukesään! :)
Hieppiehurrey, pitkästä aikaa, hei - ja kiitos sinne sanoista. Hulmuavaa ja valoisaa sinulle myös! :)
VastaaPoista