torstai 12. heinäkuuta 2012

Mansikoita, olkaa hyvä


Heinäkuu jo! Olen alkanut harjoitella teen juontia (valkoinen ja vihreä, kamomilla, sitruuna) sekä kurkuman ja tuoreen inkiväärin käyttöä. Kotipihasta saa retiisiä, tilliä ja hitusen mansikkaa, piakkoin vadelmaa, myöhemmin kesäkurpitsaa, herukkaa ja omenaa. Keho kaipaa värikylläistä piharuokaa, olen suunnattoman onnellinen moisesta pienviljelystä. Välillä innostumme kokkaamaan. Teen keittoa, mies paistaa hampurilaisia ja juustokakkua, lapset tekevät limonaadia: puristettua sitruunaa, hiilihapotettua lähdevettä, sitruunamelissaa ja sokeria. (Eikä kukaan jaksa tiskata! Ehkä kannamme astiat ulos ja suihkutamme letkulla puhtaiksi.)

Kävin perheen kanssa Savossa. Isänisänisän sukujuuret olivat siellä, tuntuikin kotoisalta. Kuuntelimme maisemaa. Oli hiljaista, kesän ääniä, tuuli (hyttysistä ja heinäallergiastani en mainitse) ja Valamon kirkonkellot. Olen reissannut noissa maisemissa muutamana muunakin kesänä enkä olisi liiemmin välittänyt tulla takaisin. Avaraa taivasta riitti, vihreää äärestä ääreen, autiotaloja ja uljaita vesimaisemia, jokin sellainen verkkainen, liki pysähtynyt kesä, jota ei täällä kaupungissa tavoita. Ajoimme takaisin myöhään yöllä. Sain romaani-idean. Se päätyi nyt Uusia ideoita -laatikkoon odottamaan.

Olen potenut toispuoleista ukkospäänsärkyä ja viimaniskaa jo jokusen päivän enkä ole pystynyt sen vuoksi kirjoittamaan, ehkä olen ollut loman tarpeessa muutenkin. Olen palellut melkein koko kesän. Nyt lämmittelen tuohuksen loimussa (ja juon teetä!), kaipaan niin kunnollisia hellepäiviä. Viime kesän helleviikot kirjoitin Ranskassa. Siellä oli koleaa ja sateista, takkaan sytytettiin tuli joka päivä, eikä pyykki tahtonut kuivua. Kaksi novellia sentään syntyi, toinen niistä on elokuun kokoelmassa. Parin viikon päästä luovutamme kotimme kummitytölle ja lähdemme Venetsiaan. Vuokrasimme valoisan asunnon, josta näkyy pieni kanaali. Odotamme matkaa kovasti, lapset Lidoa, minä San Michelen hautausmaasaarta, kaikkea. En usko, että palelen siellä, kirjoitan siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi.

J.K.
Onko joku teistä ollut Sillankorvan talossa?  Lukisin mieluusti kokemuksia. Voi jättää kommentiksi tai lähettää sähköpostia, osoite löytyy sivupalkista.

4 kommenttia:

  1. Ainakin Marja-Leena (http://marmustoi.blogspot.fi/2012/06/luostarin-rauhassa.html näyttää olleen Sillankorvassa. Blogi on siis "Peilikirjoitusta".

    VastaaPoista
  2. Kiitos, juu, tuttu blogi. Häneltä jo kyselinkin. :)

    VastaaPoista
  3. Oi, pääset Venetsiaan. Ihanaa. Me nautimme Venetsiasta silloin vajaat kaksi vuotta sitten. Silloin oli tulvien aika ja vesi nousi kynnyksille ja taloihin asti. Uskon, että sinäkin nautit siellä. Ja varmasti kirjoitat. Odotan jo niin uusintasi :) Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
  4. Mekin olimme kaksi vuotta sitten, kesällä silloinkin, mutta eri kokoonpanolla: mies, minä ja esikoinen. Nyt lähdemme kaikki viisi ja hotellin sijaan vuokrasimme asunnon. Aqua altan aikaan haluaisin myös, siitä on tullut ihan pakkomielle (eikä vähiten Brodskyn Veden peilin takia). Kaduille nouseva vesi saa mielen suoranaiseen hurmokseen. Olen googlannut täällä kuvia niin monen tunnin edestä, että olisi kannattanut jo senkin takia lähteä itse kokemaan sitä.

    Odotan matkaa nyt tosi paljon. Tämä Suomen kolea, sateisen samea hyttyskesä ei ole vakuuttanut minua nyt ollenkaan.

    Ja kiitos! ♥

    VastaaPoista