Iltaöisin vetäydyin huoneen nurkkaan, sammutin pois ympäristön äänet (välillä siihen tarvittiin saippuakuplia, välillä kuppi kahvia tai lasi viiniä) ja avasin oven ikiomaan maailmaani. Joskus palattuani kerroin muille kuulumisia sieltä, luin tekstiä ääneen kuullakseni sanat ja lauseiden rytmin, yleisön kommentit. Kirjoitin pedantisti lähes joka päivä, vaihdoin fontin vedenvihreäksi, jotta voisin kotiin palattuani vertailla matkalla syntynyttä Suomessa kirjoitettuun tekstiin. (Näkyykö ympäristönvaihdos sanoissani, miten?) Sain hiottua ja lihotettua jo valmista ja luotua hieman uutta. Ei hassumpi kesäyötyö.
Kaunis nurkkaus...tuottanee kauniita sanoja ;)
VastaaPoistaOli kyllä erittäin hyvä paikka kirjoittaa, siitä näki kaikki ympärillä oleva eikä kukaan tai mikään päässyt yllättämään selän takaa. En kerro vielä, mitä syntyi. En uskalla. ;)
VastaaPoistavoih. Yritin muuten kirjoittaa osanottoni aiemmin, mutta se ei onnistunut. Niinpä vielä uudestaan.
VastaaPoistaOletko Helsingin kirjamessuilla? Tai Turun?
Kiitos, Hanna. Minä sain tämän nyt vasta (kone hajosi tuossa välissä)! Mutta ehdinkin vastata jo privana. :)
VastaaPoistaAika ihana kesäyötyö. Jos minä valvon myöhään ja kirjoitan, olen aamulla ihan sippi. Se ei oikein toimi. Ei kovin myöhään valvominen ainakaan. Mutta kaunis olet siellä, kun kirjoitat.
VastaaPoista