Lapset aloittivat koulun jo viime viikolla, pieninkin. Katson kelloa ja mietin, koska lähden hakemaan häntä. Koti tuoksuu vanhoilta unilta. En ole omiani kertonut pitkään aikaan. Kuljen yhä taloissa, joita ei enää ole.
En saa mitään aikaiseksi. Ei ole inspiraatiota, ei mitään, ja muistitikku on kiinni kannettavassa, kannettavan olen hukannut. Olen yrittänyt niin tehokkaasti imeä kesän rippeitä, kulkenut koneen kanssa ulkoilmassa, muistanut sentään hakea yöksi sisälle, eräänä aamuna se löytyi kylpyhuoneesta. Onneksi kukaan ei ollut suihkuttanut vettä päälle, vaikka kuulemma muistitikut kestävät jopa pesukonepesua, jonkun housuntaskuun oli kerran unohtunut. Ehkä pitäisikin pestä, jospa kone linkoaisi turhat sanat pois ja järjestäisi tekstissä kaiken muunkin parahultaisesti.
Kotiin tulvii harmaata valoa, poikkeuksellisen harmaata. En muista, että olisin pessyt ikkunoita keväällä, ei pessyt mieskään. Olisi kannattanut. Elokuun auringossa on jo valmiiksi niin luovuttanut sävy. Jonkun pitäisi siivota täällä, tarttua tunteettomasti paperikasoihin ja lajitella pois. Paljon olisi raivattavaa, pitäisi tehdä tilaa syksylle, linnuttomille aamuille.
Täälläkin pitäisi siivota ja nimenomaan tunteettomalla otteella. Tehdä kylmiä ratkaisuja. Lakaista vanhaa aikansaelänyttä pois. Olen aika paljon tätä työtä tänä vuonna tehnytkin, mutta olen hidas raivaaja ja tässä lajissa liian tunteellinen. Vielä on lehtiä, kirjoja, paperipinoja ym. sälää sekä mielessä huoneissa että alitajunnassa kellarissa.
VastaaPoistaHyvän kesän jälkeen toivotan syksyn kirpeyden tervetulleeksi. Olen syksyisin tarmokas. Ehkäpä loput raivauksetkin hoidan helposti, toivon niin.
Raivausintoa! Toivotan.
Kiitos, Ari!
VastaaPoistaTuo oli hyvin sanottu: tunteettomalla otteella. Just niin. Minäkin olen tosi hidas tuossa, jään aina tutkimaan liikaa, muistelemaan myös. Silti en haluaisi majoittaa kuollutta materiaa. Sitähän se kuitenkin enimmäkseen on.
Tänään täällä on tapahtunut. Ikkunoitakin pesin. Katselin vanhoja valokuvia koneelta, tuli ekaa kertaa pitkään aikaan sellainen olo, että ehkä on ihan mukava vastaanottaa kylmät päivät, sittenkin.
Kaikkea hyvää nyt ja sykyisen kirpeää sitten, kun sen aika on. :)