Piti kertoa ja kuvittaa Ranskan matkaa. Suru tuli väliin. Äitini miesystävä kuoli eilen kesämökillään, me ajoimme pelto- ja järvimaisemien halki surun keskelle, poimimme jäljelle jääneen mukaamme, toimme meille kotiin, puhuimme, peittelimme. Isä sairasti monta vuotta Alzheimeria, olimme valmiita, odotimme armahtavaa kuolemaa, tuli talvi ja vei, jätti ikävän, joka heräsi vasta myöhemmin. Äidin miesystävä kuoli täysin yllättäen, kesken kesäpäivän askareiden. Aavisti, niin hellästi puheli koko päivän, sanoi äiti. Taisin minäkin. Ostin sinulle viime viikolla mustan mekon, kerroin minä äidille.
Mietin nyt tätä kaikkea keskellä rehevää perhe-elämää. Välillä tuntuu, että olen kuoleman kyllästämä, tuonen tuttava, melankolia alati käsipuolessani, halusin tai en.
Otan osaa. Elämästä ei koskaan tiedä. Pitäisi olla onnellinen näistä päivistä, joita saamme ja muistaa ne kauniit sanat. Voimia sinulle!
VastaaPoistaMinäkin otan osaa. Muuta en osaa sanoa. Osanotto sinulle ja äidillesi!
VastaaPoistaOtan osaa, jaksamista teille!
VastaaPoistaOnpa ikäviä uutisia. Luen parhaillaan Rakel Liehun kirjaa Älä vielä lähde - se on kirjoitettu puolison kuoleman surun ja yksinjäämisen tunnoissa. Sieltä löytyi tämä:
VastaaPoistaKatson maailmaa noetun lasin läpi
Näen auringonpimennyksen
valon timanttirenkaisen
surun
Sydämestä kouraisi tämä kirjoitus. Äitini kuoli vuodenvaihteessa aivan yllättäen, ja isäni jäi yksin melkein 42:n avioliittovuoden jälkeen. Suru oli ja on musertava, mutta olen seurannut ilahtuneena sitä, miten hän on löytänyt uuden ystävättären, ihastuksen, rakkauden. Mitä tapahtuisi, jos hän jäisi uudelleen yksin? Sitä en uskalla ajatella.
VastaaPoistaJaksamista niin sinulle kuin äidillesikin.
Voimia sinne!
VastaaPoistaOtan osaa suureen suruusi. Muista sinulle lapset, mies. Vaikea on sanoa enempää, elämä vain jatkuu.
VastaaPoistaVoi ei. Ylättävä suru on kaiken alleen valtaava sumu, ei osaa olla, ei nähdä, ei puhua. Tärkeää teille nyt on läheisyys, läsnäolo. Otan syvästi osaa ja hiljaa toivon (pyydän) teille kaikille voimia ja ymmärrystä. Kukkasiakin "lähetän".
VastaaPoistaOsaanottohuokaus minultakin.
VastaaPoistaOsaa otan minäkin. Tuntuu tyhmältä ja ohkaiselta sanoa näin, mutta ajatus on sitä lämpimämpi.
VastaaPoistaKiitos teille kaikille. <3
VastaaPoista"Aavisti, niin hellästi puheli koko päivän, sanoi äiti."
VastaaPoistaLiikuttavaa.
Surunvalittelut minultakin, jaksamista äidillesi ja sinulle.
Kiitos, Lumikko.
VastaaPoista