maanantai 29. elokuuta 2011

Elefantit saivat vettä, minä kuuntelen Jouluoratoriota ja haaveilen valaista

Hautajaiset. Valkoisia ruusuja, torvisoittomusiikkia. Kotiin torilta kimppu auringonkukkia ja savukalaa.

Ulkoilmaelokuvat, joista jo kerroinkin. Juotimme Vettä elefanteille, itse nautimme viiniä, kahvia ja limskaa. Lapsille levitettiin verannalle patjat, tyynyt ja peitot, pihamaalle siroteltiin pikareissa tuikkukynttilöitä. Kuopus katseli valkokankaan sijaan taivasta, laski sinne syttyviä tähtiä. Niitä oli paljon enemmän kuin minä olisin antanut elokuvalle. Oli lämmin yö, elokuun viimeinen viikonloppu, surusta huolimatta täydellinen. Nukuin pitkästä aikaa sikeästi, heräilemättä.

Nyt on arki taas. Pakollisten velvollisuuksien rinnalla suunnittelen lukemisia, vaikka kirjoittaessani ja liikaa ohjelmoituna en oikein pysty keskittymään muiden sanoihin. Etenen pienin askelin
Göran Tunströmin Jouluoratoriota, joka on odotellut jo kauan. Romaani ansaitsee hitauden. Tunström tarjoaa yhtä kokonaisvaltaisen lukuelämyksen kuin Bo Carpelan. Inspiroidun, pidän paussia, vedän henkeä, annan sykkeen tasaantua. En ahnehdi. Maistelen lauseita, hienoa kieltä, Arto Häilän käännöstä. Palaan takaisin, luen ääneen, alleviivaan. Monta Tunströmin teosta on suomentamatta, suren sitä. Seuraavaksi etsiydyn valaiden seuraan, minua odottelee Silumiini-blogistakin tunnetun Silene Lehdon esikoisteos Hän lähti valaiden matkaan, jota olen jo selaillut. Hieno, mieluusti olisin ostanut kovakantisena.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa siltä, että olet todella inspiroitumassa. Ihanaa. Pidä siitä kiinni. Ja Carpelan on minun suosikkini.

    VastaaPoista
  2. Hei, Marja Leena. Kyllä vain, kunhan täällä täyteläisen arjen keskellä olisi tilaa sille. :)

    Joko olet päässyt lukemaan Carpelanin viimeistä teosta? http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rakoileva+muisti+palauttaa+lapsuuteen/HS20110825SI1KU02x7g
    Odotan tuohon paneutumista!

    Kirkkaita syyspäiviä!

    VastaaPoista