"- Kirjailijat ovat ihmisiä, jotka eivät pysty normaaliin kanssakäymiseen muiden kanssa vaan joutuvat hakemaan toisen kanavan kommunikaatioon. -- hän -- tuntee jatkuvasti tarvetta selittää itseään. Kirjoittamalla minäkin yritin löytää yhteyttä muihin ihmisiin. Tiesin että mukana oli myös itsensä esiin tuomista, koska viestintä oli yksipuolista. -- uskon ihmisten haluun samastua ja eläytyä.
Kun ihminen yrittää mahdollisimman tarkasti sanoilla kertoa toiselle ihmiselle sen mitä hän tuntee ja mikä on hänelle totta, se on mielestäni korkein kommunikaation muoto. Sanojenkin välityksellä voimme päästä niin lähelle toisiamme, että aistimme toistemme toiveet, pelot, uskomukset, rakkauden. Kun sanat muuttuvat tuntemuksiksi, se on kirjallisuutta. --
Ihmiset ovat loppujen lopuksi aivan samanlaisia. Emme ole julmia toisillemme. Meillä on sama tarve tietää toisistamme muutakin kuin vain juoruja. Me välitämme.
Tekstin kautta voin katsoa sinua silmiin ja sanoa: "Minä olen tällainen. Otatko minut vastaan?" Kaikessa muussa kommunikaatiossa pelkään ja peittelen liikaa. --"
(Reko & Tiina Lundán Viikkoja, kuukausia. 2006, 110; 178-179.)
Tuo on todella viisasta ja tärkeää tekstiä, jota voi soveltaa myös muihin kuin kirjailijoihin/ kirjalliseen ilmaisuun. Kirjailijat ovat mielestäni myös rohkeita, kun tavallaan paljastavat sisimpänsä lukijalle.
VastaaPoistaKyllä vain, Maria. Moneen luovaan työhön sopii tuo ylläoleva. Kirjoittamisessa tosiaan voi paljastaa ja paljastua, myös puettuna ja pelkästään itse itselleen.
VastaaPoistaKun kirjoittaa, voi olla suurempi ja parempi. Olen myös huomannut, että jos en kirjoita pitkään aikaan, alan nähdä niin värikkäitä ja/tai pelottavia unia, että tuntuu kuin ei olisi nukkunut lainkaan. Kai se on myös riippuvuutta. :)
VastaaPoistaAnne, minä tulen tosi hankalaksi, jos en ehdi/voi kirjoittaa. Kirjoittaminen tekee paremmaksi, kyllä vain. Omaksi itseksi. Kirjoittamattomana en ole läsnäoleva, kuljetan sitä kaikkea mukana, se alkaa olla taakka, josta pitää päästä eroon. Minä en ole tuota uniasiaa huomannut tarkkailla noin, ts. miten kirjoittamattomuus vaikuttaa uniin. Olen silloin kokonaisvaltaisesti tylsä, kelju ja kamala. Kirjoittaminen on ihana riippuvuus, siitäkin huolimatta että välillä miettii, miten kevyt elämä voisi olla (?) jos voisi elää vain tätä reaalimaailman todellisuutta.
VastaaPoista"Kun sanat muuttuvat tuntemuksiksi, se on kirjallisuutta." Hyvin sanottu!
VastaaPoista