Sain pienen työn sanojen parissa. Otin sen riemulla vastaan. Sanatyö on rakasta. Tekisin sellaista mieluusti enemmänkin, kaikenlainen tekstien tarkastelu auttaa omaa kirjoittamista, avartaa, ja jokainen lantti tulee tarpeeseen.
On niin toista saada jokin valmis, selkeä toimeksianto, johon käydä käsiksi, tehdä valmiiksi, kuin mennä opettamaan, loihtia tyhjästä, miettiä mitä poimin, mitä painotan, miten opetan, mitä työskentelytapoja käytän, mitä kaikkia muuttujia pitää huomioida, mikä on minun roolini, mikä heidän, miten vuorovaikutus toimii, miten motivoin, innostuvatko, innostunko minä. Ehkä en osannut olla opettaja. Ainakin vaadin itseltäni ihan liikaa.
Pian on toukokuu. Vappu. En ole vappuihmisiä, mutta mies teki simaa, lapsille puhalletaan ilmapallot ja veli tulee kylään. Aurinko paistaa. Huomasin, että koivuissa on jo silmut.
Minäkään en ole vappuihmisiä. Se tuntuu jotenkin pakotetulta...toki se oli nuorena opiskelijana hauska juhla, kun isolla porukalla tehtiin kaikkea kivaa. Nyt unohdin tehdä simat, munkit ja ostaa pallot. Mutta juhla tästä tulee silti :)
VastaaPoistaMinä olisin huono opettaja, luulen. Ainakin se olisi stressaavaa ja en tykkäisi. Olen joskus tehnyt vähän sen suuntaista työtä, enkä pitänyt, vaikka nuorista pidinkin.
Iloa vappuusi!
Juu, opiskelijana oli monenlaisia rientoja. Vappuna ja ihan muuten vain. Nyt on kiva viettää hiukan toisin. Täällä syötiin ja juteltiin monta tuntia. Se on kyllä mukavaa.
VastaaPoistaMinä olisin hyvä ope, jos voisi vain kertoa ja lukea tarinoita, jutella ja kuunnella. Tosin voi silläkin tavalla opettaa, oppia myös.
Vappua sinne myös ja sima-skool! :)