maanantai 13. elokuuta 2012



Yhtäkkiä kaikki on ohi ja valmista. Vadelmat ja herukat. Samettikukka tekee puuvartta, kukkii eikä luovuta kuten kehäkukka, kelloköynnös... Lakanapyykkiä ei kannata enää jättää yöksi ulos eikä ovia auki, vaaksiaiset ja lukit astuvat sisään ja asettuvat huoneen nurkkaan taloksi. Helppoa, pitkistä sääristä seinät ja kattopalkit, siivistä valoa siivilöivä suojus, jonka alle nukahtaa. Tyttärellä on yhtä ohuet ja pitkät raajat, niissä mustelmia ja hyttysenpuremamuistoja (yhä kutisevat, vanhasta muistista) eikä millään raaskisi verhota ihoa vaatekerroksiin, ei aikuinenkaan - saati kenkiin, vaikka hyvin tietää, että tyhmää on kävellä avojaloin. Siellä maassa se on vaaninut jo jonkin aikaa. Kolea. Se nousee sääliä tuntematta säärtä pitkin ja kaataa koko ihmisen. Ole hyvä, siinä sinulle flunssa. Niistetään ja yskitään yöt läpeensä. Kylkiluut paukkuvat (kangaspuuthan ne ovat, tummiin pukeutunut nainen istuu niiden äärellä, kutoo hämärän kangasta). Uskotkos, kesä meni jo! En usko! Hölmö lähtee ulkoilmaelokuviin, pukee villakangastakin ja -huivin, kengätkin. Liian myöhäistä, yski lisää sitten. Silti pitäisi, täytyisi, olisi ehdittävä ja jaksettava: sesonkihössötystä, reppuja ja penaaleita, farkkuja, huppareita, lenkkareita, kouluaamuja, työaamuja, aamiaisia, välipaloja, lukujärjestyksiä, täyttyviä kalentereita... Loputtomiin syksyä, syksyä, syksyä, aina vastahankaan, aina liian äkkiä.

8 kommenttia:

  1. Voi kuinka osuvasti kuvattu syksy.

    Kiukuttelin syksyä minäkin. Nyt helpotti, kun puit sen sanoiksi. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Siirtymiin taitaa aina kuulua jonkinlainen hankaus, meillä aikuisillakin. Lohdullista, että on kohtalotovereita. Kohta olemme kuin kotonamme mekin syksyssä, ehkä jopa nautimme. Niinhän se aina menee. Oi ihmisen luontoa. Halaukset sinne koko perheelle!

    VastaaPoista
  3. Minullakin on hyttysenpuremamuistoja polvien tienoilla, yhä vain syhyyttää.

    Aina liian äkkiä, niinpä. Nyt tosin taas on pieni kesän tuntu ilmassa, iloitsen siitä, vaikka iltakävelyllä tarvitseekin jo huivin kaulaan.

    VastaaPoista
  4. Ilona, hei

    Tuo kesän tuntu oli ilahduttuva tieto. Ei ole niin raadollista lähettää lapsiakaan kouluun, kun voi ajatella, ettei ehkä tarvitse palella (jos kalenterissa lukee elokuu, ei kukaan suostu paksuihin tamineisiin, sen verran uhmamieltä meissä).

    Onneksi on huivit! Jokin kumma turva, kun saa kiedottua kaulanseudun lämpöön. Minulla niskat oireilevat heti, kun tulee hiukankin viileämpää, jo kesälämpimilläkin.

    Suloisia (tekisi mieli toivottaa suvisia) iltakävelyitä!

    VastaaPoista
  5. Kaunis kirjoitus. Mutta minä lähetän täältä sinne vielä kesänsäteitä :) Täydestä kesästä, siltä tuntuu. Ehkä syys yllättää ensi kuussa, jos silloinkaan. Viime vuonna se tuli vasta lokakuussa kohdille. Mutta siis nautintoa syksyysi!

    VastaaPoista
  6. Kiitos, otan kaikki kesänrippeet riemulla vastaan. Äkkiä ehtivät tänne: nyt on kaunis aamu, paistaa kirkkaammin kuin kertaakaan koko kesänä, taivaskin täysin pilvetön. Tätä nyt luvassa pari päivää. Nautin joka hetkestä, kyllä vain.

    Vasta lokakuussa alkava syksy. Ideaalia!

    Nautintoja sinne myös.

    VastaaPoista
  7. täältä minulta saat lisää kesää. Meillä on kuuma, valo on vielä elokuun, koulun alkuun pari, kolme viikkoa. Ei vielä ajatustakaan huiveista ja umpikengistä.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Kati, nyt hemmotellaan.

    Olette kyllä aikamoisia naisia: täksi päiväksi luvattu + 23. Sehän on valtavasti Suomen oloissa, koen tarkenevani.

    Aloin miettiä tuota umpikenkää, jotenkin niin osuva sana: umpi. Kuvastaa syksyfiiliksiäni.

    Nauttikaa, nauttikaa te kuumasta ja lomasta. Eläydyn ja jatkan kaihoilujani, kunnes totun taas.

    VastaaPoista