keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Muistiin saksittuja päiviä

Mies leikkasi hiukseni, varovasti saksi. Hän suhtautuu minuun joskus sillä tavalla, pelkää rikkovansa, niskatkin hieroo varovaisemmin kuin lapset, sormenpäillä, vaikka olen niin jumissa että kunnolla voisi moukaroida. Olen kovempi kuin hän, tosin saan herkästi mustelmia. Niitä ilmestyy aina jostakin, jopa silloin kun melkein kävelen päin tai joku minua. Valtavia purkautumia, ihon alaisia lätäköitä, mustaa jäätä.

Lapset ovat pudonneet taas puroon, nähneet ravun ja roikottaneet sammakkoa kainaloista, yksi heistä kertoi tunteneensa sen kylkiluut. Viihdyimme pellolla monta tuntia, silloin oli kuuma, vedimme pitkiä viileitä savihansikkaita käsiimme, monta krakleeraavaa kerrosta. Mies pani perunat maahan, minä luovutin raparperin nyt suosiolla muurahaisille, pitäkööt pidot, herkutelkoot kunnolla, en aio mennä heidän juhliinsa kuokkimaan.

On ollut hääpäivä, työpäivä, hellepäivä, ukkospäivä, monta oksennustautipäivää, lukuisat siivous- ja pyykkipäivät. Tulee kevätjuhlapäivä, kastepäivä, niiden välissä linnunlauluiset aamuyöt. Oli lämmintä ja valoisaa, iho ehti elpyä, minä myös sen sisällä, kaikki hengitti, minuus, iho, ajatukset. Nyt on satanut, luonto kaipasi sitä, minä kuuntelin raikkaassa ilmassa leijuvia lintuja, palstalla määkimistä ja kukuntaa, kotipihassa viserrystä ja kujertelua (tekisi mieli heittää ikkunasta ilmaan kaikki irralliset paperit, jätän niitä lojumaan, pöly pinttyy kiinni, vie yhä enemmän tilaa, me hengitämme, yskimme ja aivastelemme tomua ja sanoja). Kotipihassa kevätesikot ja tarhakylmänkukat lopettavat kukintaansa, unikoissa, herukoissa ja omenapuissa on nuppuja, pionit ja raparperi ovat kasvattaaneet vartta, muurahaiset eivät ole tänne löytäneet, oregano kasvaa jo mättäinä ja on levinnyt kukkapenkkiin, saa täyttää koloset, kunhan ei tukahduta. Seuraan tätä kaikkea. Voin hyvin, nukun liian vähän, mutta kohtalaisen sikeästi. En laske tähän nyt heräilyjä, joita aiheuttaa se, että pitäisi pian päättää enkä osaa, puntaroin turhaan, ei tule vastausta -- vaikkei ole kai isosta asiasta kysymys, olen vain niin kummallinen, koen asiat toisin, vaalin työrauhaani ja tilaani. Heräily aiheuttaa pientä kireyttä, pieni kireys vaikuttaa kirjoittamiseen, kirjoittamattomuus vaikuttaa minuun... Pitäisi olla ikioma Petri Tamminen tässä rinnalla sanomassa, että normaalia se on, ole just sellainen kuin olet.

8 kommenttia:

  1. Ihana teksti! On hyvä kuulla näitä :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Marikki. :) Terveisiä täältä metsän reunalta.

    VastaaPoista
  3. Tuosta tuli olo, että arki on kaunista, ja juhlatkin ihanan kirpeitä karpaloita.

    VastaaPoista
  4. Leena, kyllä vain arki on kaunista ja rakasta, juhla tarpeellista kontrastiksi, joskus ihan muuten vain, ihan itse itsensä takia. Hyviä päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  5. Nautin tästä tekstistä hitaasti hivutellen. Jokainen sana oli niin ihanasti paikallaan. Minulla on edessä työpäivä, kirpparipäivä ja teatteripäivä...mukavaa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Kirjailijatar. :) Mukavia tosiaan tiedossa sinulla. Minun kaupunginosaani on avattu kaksikin uutta kirppistä. Olen valtaisan riemuissani niistä! Valoisia päiviä!

    VastaaPoista
  7. "Lapset ovat pudonneet taas puroon, nähneet ravun ja roikottaneet sammakkoa kainaloista..."

    Tuli mieleen oma poika, joka oli pari kesää sitten kaverien kanssa purolla kalassa. Meidän poika tosin kalasti jotain muuta, jonka sai pienen väijynnän jälkeen kiinni: vesirotta. Ja poika roikotti rottaa sormestaan eikä se tahtonut irrota vaikka kuinka ravisti. Hyvät oli rotalla hampaat. Ja pojalle tuli jäykkäkouristusreissu terveyskeskukseen.

    VastaaPoista
  8. Hei, Ari! Täytyypä kertoa lapsille tuosta teidän vesirotasta. Mahtoivat hampaat tuntua sormessa! Palstan purolla oli vesirotta. Vikkelä ja kiehtova otus. Tuli mieleen Kirsi Kunnaksen vanha Jaakko Vaakko Vesirotta, kärsi kuhanuhasta, vesiköhästä, ryskäyskästä. Niinköhän se meidänkin, kun ei ole pariin vuoteen näkynyt? Purot, kalastelut ja luonnon eläimet ovat mukavia juttuja, niistä jää hienoja lapsuusmuistoja!

    VastaaPoista