torstai 12. toukokuuta 2011
Päivä Helsingissä
Junailin Helsinkiin työn merkeissä. Kaunis toukokuinen päivä. Nappasin muistikirjaani satunnaisia keskustelun pätkiä mahdollista käyttöä varten, uudet kengät eivät hiertäneet, istuin salaatilla vanhojen eleganttien rouvien kanssa, katselin kuinka he punasivat huolellisesti huulensa, mietin millaisia elämiä ovat nähneet, sitten muistelin tätejäni, jotka eivät koskaan lähteneet kaupungille huulipunatta ja ihmettelivät, kun minä kävin teatterissa farkuissa, tilaisuuksiin pitää pukeutua, istuin hetken puistossa, kirjoitin kortin kouluaikaiselle ystävälle, siirryin kivirakennukseen pohtimaan ja arvottamaan tekstejä, mietin lukutapoja, kuulin sivumennen jotakin ennakkoa omista teksteistäni, tapasin kiinnostavia ihmisiä. Kotiinviemiseksi, hää- ja syntymäpäivälahjaksi poimin Waltarin hulvattoman hauskan Neljä päivänlaskua -teoksen, josta luultavasti innostun kertomaan myöhemmin lisää, ja Lars Sundin Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset, hieno kirja sekin, lintujen äänet on kuvitettu synestesian avulla!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minäkin salakuuntelen aina ihmisiä junissa ja kahviloissa. Se on tavattoman mielenkiintoista, minäkin ryöstän sieltä repliikkejä :) Minunkin äitini laittoi aina huulipunaa, kun lähti ulos ovesta. Ja siinä kohtaa kuuului myös sanoa: "Koskaan ei tiedä, kuka tulee vastaan." :)
VastaaPoistaKirjailijtar, hei. Niin on mielenkiintoista tuo kaiken varastelu kirjallisiin tarkoituksiin. Joskus ko. valppaus on ihan yliammuttua, siis toivon joskus että olisi jokin nappula, mistä panna pois päältä toiminto.
VastaaPoistaHuulipunamuistoissa on jotakin hyvin nostalgista. Toinen vastaava oli, kun äitini kertoi että entisaikaan naisilla oli aina (kaupungille lähdettäessä?) hansikkaat käsissä. Sain äidiltä ohuen ohuet läpikuultavat vaaleanpunaiset, joissa on kirjailua, sivusauma on hiukan revennyt, mutta se on harsittu kasaan huolella. Hienot!
Neljä päivänlaskua on ehdoton suosikkini Waltarilta, vaikken osaa edes sanoa miksi. Taisin olla ehkä 16-vuotias kun luin sen ensimmäisen kerran, ja olin vaikutettu. Olen edelleen.
VastaaPoistaMinerva, kiitos kommentista! :) Minun Waltari-suosikkini on tähän asti ollut Kuun maisema. Olen vasta Neljän päivänlaskun alussa, mutta huikea se todella on. En tiedä, miten ko. teos on päässyt livahtamaan silmien ohi.
VastaaPoista