Aloittelemme lasten kesälomaa. Yksi on taas sairaana. Teen hänelle ison kattilallisen lohtukeittoa. Paloittelen inkivääriä, valkosipulia, chiliä, porkkanaa, perunaa, paistan joukkoon kanaa ja sipulia. Annan väriksi kurkumaa, lasken kauhallisen lautaselleen, loitsin mielessäni pahan taudin pois.
Tuli kesä taas. Aamulla avasin parvekkeen oven, sain sisälle lauseita ja linnunlaulua. En voisi enempää toivoakaan. Olen saanut kesäkurpitsat ja koristekrassit nousemaan mullastaan. Ulkoilutan niitä nyt päivittäin. Pihassa omenapuut kukkivat, samoin pikkutalviot, terhakka laventeli löytyi oreganon seasta, luulin ettei se kestä talvea. Maahan tökätty kaupan persilijapurkki tekee uutta vihreää. Palstalle emme ole päässeet, ehkä helatorstaina. Olen onnellinen kaikesta vähästä maasta, jossa saan kuokkia, mikromaailmoista joita löydän vihreän alta.
Minäkin avasin parvekkeen oven. Sain sisään tyhmiä pörriäisiä, jotka eivät osaa ulos, vaikka pörräävät tuntikaupalla viiden sentin päässä oviaukosta.
VastaaPoistaIlona, ehkä niillä on sinulle asiaa, mutta ovat liian kainoja sanomaan, siksi jahkaavat siinä ovella.
VastaaPoistaMeille tuli toisesta ovesta kaksi hyttystä. Sairastava tappoi toisen, hän ei tunne nyt mitään empatiaa. Minä imuroin sen kaverin. :D
Ihana keitto, kyllähän tuolla paranee! :) Oikeastaan ei ole tärkeää, onko se multakasa iso vai pieni, kunhan jotain saa nousemaan, kasvu on ihme. Varsinkin kesäkurpitsat kasvavat niin hurjaa vauhtia, että ihan huimaa.
VastaaPoistaPp. Valitettavasti tarvittiin lääkekuuri tuohon oheen, äityi niin pahaksi, mutta keitto vahvistaa silti. Rakkausruoalla on mieluisa lääkitä. Totta, multakasan määrällä ei ole väliä. Tuttavat ovat jätesäkissä parvekkeella kasvattaneet perunaa. Kesäkurpitsat ovat mahdottomia venahtamaan, kun innostuvat. Minä niin riemuitsen itse kasvatetusta ruoasta ja kaikesta tuosta nenä maassa kulkemisesta, kasvun (ja kasvamattomuudenkin) ihmettelemisestä. Orastavaa kesäkuuta sinne pellon reunalle!
VastaaPoista