Menin edellisyönä naimisiin

Menin edellisyönä naimisiin. En tiedä yhtään, kenen kanssa ja mitä nykyiselle miehelleni oli tapahtunut. Viime yönä asuin kaksin tyttären kanssa kummieni pellolle rakennetussa talossa, jota ei oikeasti ole olemassa. Unessa se oli jo iäkäs rakennus. Koko sen yön kaatui puita talon ympäriltä. Ikkunasta näin kaksikin kaatumassa alas yhtä aikaa. Mietin, tunnistanko kaikki puulajit. Naapurin mies tuli hakemaan minut vanhalla valkoisella autolla, kertoi runkojen ryskäneen heilläkin. Hän vei minut siihen sadan metrin päähän kummilaan, jossa juhlittiin häitä. Morsian oli Amerikasta, en nähnyt häntä enkä sulhasta, mutta morsiamen sukulaisia oli paljon paikalla. Juhlat olivat kankeat ja vaisut.

Mutta valveilla keskimmäinen kävi tanssimassa, ei häätansseja, ei mitään sellaista. Ehdin nähdä, miten kovasti häntä jännitti, samanlainen on kuin äitinsä. Mies odotteli salin ulkopuolella, minä tein materiaalihankintoja, säkillinen akvaariohiekkaa ja purkillinen hiilitabletteja. Sormeilin myös sählypalloja ja lapasia, jotka uloittuivat kyynärpäähän asti. Ihailin auran muovaamia korkeita lumiröykkiöitä, juttelin lasten kanssa Amerikasta.

Illalla järjestämme tyttärelle kynttiläkylpy-yllätyksen. Yllätämme toinen toisiamme pitkin vuotta silloin, kun kohde osaa sitä vähiten odottaa.

Joululomaa on jäljellä vielä yksi päivä, maanantaina palaamme kaikki arkiryhtiin, minäkin. Tänä vuonna tapahtuu monenlaista. Jännittää.