Kävin kustantamon valkeilla glögeillä, koin yhteenkuuluvuutta ja lämpöä. Kiintoisia ihmisiä, syvällisiä keskusteluja, saa olla sellainen kuin on kaikkine kummallisuuksineenkin. Olen tainnut vihdoin löytää paikkani.
Kotiuduin yömyöhillä. Dave Lindholm tuli tummissaan samassa junassa molempiin suuntiin. Ei sinänsä mitään ihmeellistä. Mietin vain, että jos minulla olisi (on) suojelusenkeli, hän näyttäisi (näyttää) juuri tuolta.
Oman paikan löytäminen elämässä vaatii työtä, sinä olet onnistunut. Onneksi olkoon!
VastaaPoistaKohtasit joulusi enkelin, sielussaan sen tietää, kun kohtaa. Ja paikka, jossa 'saa olla sellainen kuin on', on juuri oikea. Valoisaa joulupolkua!
VastaaPoistaKiitos, Maijju ja Ellinoora. Olen miettinyt tätä kaikkea koko päivän. Miten tärkeää on kokea minuutensa oikeutetuksi, ei se varmasti kenellekään helppoa ole, vaikka toisille samanhenkisiä tuntuu löytyvän helpommin. Minä en ole oikein koskaan sopinut minnekään. On helpointa ollut olla lasten ja nuorten kanssa.
VastaaPoistaJa tuosta enkelistä. Eikös hän voisi olla ihan arkinen, mustissa kulkevakin, hattu hiukan vinossa tai rutussa, kädessä paperikuppi kahvia, että varmasti pysyy hereillä toimessaan.
Valoisia kaamoshetkiä teille myös!
Niinpä, kaikki eivät ehdi koskaan löytää henkistä kotiaan, jotkut löytävät, mutta eivät uskalla astua peremmälle. Sinulla on ollut onnea ja rohkeutta <3
VastaaPoistaKyllä vain, Vera. Onhan tähän tarvittu sitkeyttä ja vuosia, vuosikymmeniä. Keho on (onneksi?) aika vahva kompassi, kertoo kun ollaan väärässä tilassa tai roolissa. Mutta on ihminen silti kumma tapaus, ei kipuilu kai koskaan lopu. Ehkä hyvä niin, pakottaa toimintaan ja uusiin askeliin.
VastaaPoistaOikeissa paikoissa tuntee, että on hyvä olla, hienoa.
VastaaPoistaJa arkienkelit ovat niitä tärkeimpiä, vaikka olisivat tuntemattomiakin.
Juu, just noin, Leena.
VastaaPoistaUpea tunne tuo yhteenkuuluvuus muiden kanssa. Ja yhteenkuuluvuus itsensä kanssa. Elää arjessa sen näköistä elämää, jollainen syvimmiltään on. Tietää heikkoutensa, löytää vahvuutensa. Ja rakentaa elämänsä niiden varaan. Ja rakkauden varaan, lomittain toisiin, luottaen hyvyyteen ja kauneuteen. Sitä kohti kurkotan, kuin verso valoon.
VastaaPoista