"Kun Tuomas fiilasi loputtomiin tankojansa, hän sanoi sitä käsityöläisyydeksi itsessään. Entivanhaisilla käsityöläisillä oli kunniantuntoa työnsä edessä: tehdä renginkaappi tai morsiustuoli jossa oli oikeat suhteet ja joka miellytti silmää. Eli mahdollisimman hyvä runo tai suomennos jossa on oikeat suhteet."
(Helena Anhava: Toimita talosi. 2006, 187.)
Hauska lainaus. Minäkin olen miettinyt jotain samantapaista jo kauan. Olen ajatellut, että kun olen talonpoikaisesta ja käsityötä tekevästä perheestä lähtöisin, niin se lähestymistapa on kohdallani vain siirtynyt myös asioiden ja käsitteiden käsittelyyn. Aikanaan se synnytti alemmuudentunnetta, kun seurusteli paljon ihmisten kanssa jotka olivat "oikeita" ajattelijoita ja jaksoivat liikkua puhtaasti käsitteiden maailmoissa. Tässä vaiheessa olen vain iloinen tällaisesta juurtuneisuudesta, joka jollain lailla ehkä tosiaan auttaa pitämään asioita niissä "oikeissa suhteissa".
VastaaPoistaLiisa, ihan samanlaisia ajatuskulkuja ja juuria minulla. :) Ja kaikilla meillä on paikkamme tässä maailmassa. Iloitaan!
VastaaPoistaKonkreettinen tekeminen, nähdä työnsä tulokset. Mietin joskus työpäiväni päätteeksi, mitä konkreettista sain aikaiseksi. Siirtelin magneettivarauksia tietokoneen sisällä paikasta A paikkaan B. Siinä kaikki.
VastaaPoista