Annetaan ja vaihdetaan sanoja

Päänsärkypäivä. Tuijotan valkoisia papereitani, mustia kirjaimia, jotka eivät pysy riveillään, nukahtelevat ja putoilevat alemmas ensin irrallisina, sitten sanoina, tönäisevät allejäävän pois paikaltaan, kohta romahtaa koko arkillinen rivejä, sitten kokonaisia kappaleita.

Vain välimerkit jäävät. Tiesin, että ne ovat sitkeitä, mutta enpä arvannut, että jaksavat pitää noin tiukasti kiinni. Nyt näen lauseiden rytmin. Ta-ta-taa-ta-ta-ta-ta-taa.

Siinä ovat sanat lattialla epämääräisessä kasassa, partikkelit piiloutuvat yhdyssanojen alle. Ne ovat aina olleet aika ujoja. Siirrän niitä varovasti esiin.

Sanat näyttävät kaukaa katsottuina ötököiltä, raajoja ja tuntosarvia, rapinaa. Ehkä niistä voisi askarrella jääkaappimagneetteja, runoja tai mitä sitten haluaakin.

Kunnioitan ujoutta ja jätän partikkelit sekä muut piileskelijät kätköihinsä, mutta saatte nämä levottomat päällepäsmärit, osa on valmiiksi taivuteltu. Olkaa hyvät vain:

puukehyksissäni
kiittämätön
kieroutuneisuutta
kiitollinen
leikkimökkiensä
heijastusta
karvaisia
huohottaa
tummansinisen
korkokengät
koivukuja
bändin
taukoja
mutristi
viipaleiksi
monitonninen
palellun
palasaippuaa
kuiskailuja
Viola tricolor
peltirasian
syvänteisiin

Voisin ottaa vastaan sanavaihtureita, tökätä sitten tekstiin satunnaiseen kohtaan ja katsoa, ihmetteleekö kustannustoimittaja, paheksuvatko lukijat. Kommenttilootaan saa jättää ehdotuksia, jos uskaltaa. Kiitos.