keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Vihainen vispaa kiisseliä, onnellinen avaa oven
Olen silittänyt vauvan poskea, laskenut päiviä, kävellyt korkeissa kengissä ja lätäköissä, kiivennyt jyrkät portaat juttelemaan vieraan ihmisen kanssa virtaavista vesistä ja unista, syönyt hernekeittoa, vispannut jumalaista suklaakiisseliä, avannut parvekkeen oven, antanut viiman juoksuttaa villakoiria, ollut vihainen ja onnellinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vaikuttaa siltä, että olet nauttinut elämän hetkistä, siitä vihaisuudestakin.
VastaaPoistaJumalainen suklaakiisseli villakoirien ulkoiluttamisen jälkeen maistui varmasti taivaalliselta ;)
ps. Odelma luettu...haltioitumisesta toipuminen kestää tovin.
Hei, Leena. Kyllä vain, täyteläistä elämää ei voita mikään, saa läikkyä, helppo on pyyhkiä pois tai avata ovi, antaa tuulen kuivattaa.
VastaaPoistaSuklaakiisseli. Se paloi kattilan pohjaan kiinni, mutta ei onneksi haitannut makua, oli samaa, mitä sain lapsuudessa. En olekaan kymmeniin vuosiin maistanut. Ihanaa oli.
Ilo oli lukea haltioitumisestasi. :)
Valoisia päiviä!
Tyttö niityltä, kukkien keskeltä kiittää ja alkaa laulaa keveitä säveliä. Laulu on ilon ja syvyyden sävyttämää tyytyväistä hyrinää, jonka avulla saa synnytettyä itsekin uutta.
VastaaPoistaKirkkaan valoisia päiviä sinullekin !
Mietinkin jo, tuliko perille. :) Vilkutuksia täältä!
VastaaPoista