keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Vain uni kykenee sulkemaan vanhan ja avaamaan uuden

"-- hän nukahti ja nukkui raskaasti, mustasti ja öljyisesti, ainuttakaan kuvaa näkemättä ja mitään ajattelematta. Vasta herätessään hän tajusi lähteneensä matkalle - siihen asti matkanteko oli ollut vain siirtymistä tilassa, tavanomaista, hajamielistä paikan vaihtamista. Vain uni kykenee sulkemaan vanhan ja avaamaan uuden -- Päivien välissä oleva musta aukko ilman ominaisuuksia - se on todellista matkantekoa."
(Tokarczuk: Päivän talo, yön talo. Suom. Tapani Kärkkäinen. Otava 2004, 46.)

Olen nähnyt unia, sakeana fragmentaarisena virtana. Viime yönä opetin, mutta luokkaan etukäteen ilmoittamatta tulleet isovanhemmat tekivät työni mahdottomaksi. Laskin, että heitä oli enemmän kuin oppilaita, taukomaton, häiritsevä puheensorina. Käänsin selkäni oppilaille, yleisölle. Sitten hiljeni. Luokka ja rakennus tyhjenivät. Minä seisoin yksin käytävällä, jonne tulvi valoa kymmenistä ikkunoista ja ovista aaseja, poneja ja hevosia. Käytävä oli valoa ja kavioiden kopinaa, pelkäsin hevosten pillastuvan. Yksi oli potkaista, joku sai sen suitsista kiinni.

Tämä oli minulle hyvin merkityksellinen uni.

4 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Hei, Tirlittan

    Minä tulkitsen unia aina hyvin subjektiivisesti. Nyt tuon omani näin kyllä selkeästi voimana, rohkeutena ja sen vastapooleina oli pelko.

    Olin tänään ihan tässä valve-elämässä opettamassa ja minulle tuli tunnille toimittaja. Mietin etukäteen kovasti, rikkoontuuko tunnin ryhmädynamiikka vierailijasta, samoin mietin, kerronko että olen panemassa opettajuutta kokonaan syrjään kirjoittamisen tieltä. Tuota ei ole kaikkien helppo ymmärtää. Että joku jättäytyy ulospäin niin huteran varaan tai voi ylipäätään pitää kirjoittamista ammattina. Kavioeläimet koin oppilaiden ja isovanhempien tilalle tulleina, vielä kesyttämättöminä. Tulivat luokseni kuitenkin moninaisina kavioeläiminä - ja valon mukana. Luokkatila oli pimeä ja ahdas.

    Kiinnostaisi kuulla/lukea sinun hevosunesi! Millainen tunnelma siinä oli?

    J.K.Eeva-Liisa Mannerilla on hevosrunoja. Täytyykin kurkata niitä. Aina nämä unet antavat paljon!

    VastaaPoista
  3. Uskon että oli merkityksellinen tuo uni.
    JOstakin syystä mulla on nyt ollut myös kovasti unia. Sitten voi olla pitkiä taukoja ettei mitään.
    NäissÄ viimeisimmissä mulla on tunnelma että koen jotakin joka on tuttua jollakin kaukaisella tavalla mutten aivan saa kiinni siitä.
    On siis tunne että unessa katselen unta.

    VastaaPoista
  4. Juu, joskus on tuollaisia tiheiden unijaksojen kausia. Niitä oikein odottaa. Sitten on hiljaiseloa. Minulla tulee tuo mainitsemasi tuttu tunnelma, josta ei saa kiinni -olo usein valveella. Usein käy niin, että tuttuus tulee siitä, että olen unessa kokenut, tuntenut tai nähnyt jotakin siihen liittyvää samanlaista. Yleensä kai lienee niin, että ensin tapahtuu valve-elämässä jotakin ja se siirtyy myöhemmin uneen eikä päinvastoin.

    Pidättekö te unipäiväkirjaa? Minulla on ollut vakaa aikomus säännöllisesti kirjata muistiin, mutta nyt se on taas jäänyt jo pitkältä ajalta. Kirjoitan siitä syystä sitten tännekin näitä.

    VastaaPoista