”—ostin ensitöikseni kumisaappaat. -- Kävelin koko matkan takaisin. -- Synkeys, joka piti kirjata muistiin, oli haihtunut. Kävely on terveellistä. Runoilijoiden ja muiden kirjoittajien on parasta pysytellä sisätiloissa.”
(Eva Dahlgren: Kuinka lähestyä puuta. Suom. Ulla Lempinen. WSOY 2006, 21.)
Odotan lumet sulattavia vesisateita, kävelyä lätäköissä. En yleensä innostu reippailemaan itsekseni kauniilla säällä (en laske reippailuksi arkisia kauppa- ja eskarireissuja). Vesisateessa ja lyyrisessä sumussa on pakko lähteä kävelylle, maailma on silloin kohtalaisen tyhjä eli vain minun (olenko ahne?), jokunen yksinäinen bussi hurahtaa ohi ikkunat huurussa, minä vedän keuhkot täyteen kosteaa ilmaa, kasvojen iho sanoo: "Kiitos".
Kärppänä paikalla ;)
VastaaPoistaOlet ansainnut maailman itsellesi, niinkuin meistä jokainen. Ulkoilussa itseensä kietoutuneena ja kosteasta raikkaudesta nauttien on totisesti vaarallista...synkeydet unohtuu.
Mutta joskus voi kirjoittaa myös ilosta. Joten lätäköitä odotellessa.
Kyllä vain. Kävely on ihanaa, pelkkää iloa, sulattaa jähmeydet ja saa ideat liikkeelle. Toivon vesisadetta, se nostattaisi kevään tuoksun kaikkialle - ja ne lätäköt! Mukavaa alkavaa viikkoa.
VastaaPoista