lauantai 19. maaliskuuta 2011

Pettuleipää

Kesän kirjoittamisreissu Ranskaan sai yllättävän käänteen, kun lentoyhtiö ilmoitti sähköpostilla, että lopettaa toimintansa Suomessa, ei korvaa ihan kaikkea jo syksyllä maksamaamme, mutta pahoillaan on. Saimme varattua uudet liput toisesta yhtiöstä, mutta ne maksoivat kaksi kertaa enemmän. Nyt sitten säästetään, kaikesta.

Kirjailijankin on silti syötävä, vaikka muiden tekstejä ahmimalla pärjää hienosti, ravitsevia ja täyteläisiä ovat. Ateriaksi nappasin tämän, sitten jatkoin Väinämöisen napeilla, ystävän tuomalla Juustoportin juustolla (oranssi pötkylä, jota luulin epähuomiossa ensin kynttiläksi) ja toisen ystävän lahjoittamalla punaviinillä, maussaan karhunvatukkahilloa. Sen jälkeen kaadoin esikoisen kanssa possupankin sisällön lattialle, teimme kolikoista kahden euron pinoja ja hetken aikaa unelmoimme. Illalla herkuttelemme letuilla serkun tekemän omena-kanelihillon kera. Optimismikin on hyvää ravintoa, kaikki järjestyy, aina pärjätään.

7 kommenttia:

  1. No voihan nenä! Kuluttajalla ei ole paljon oikeuksia näköjään. Mutta totta se on, yllättävän vähällä pärjää. Minä teen usein esim. kaali-juures-vihannes-juusto-jauheliliha-oliivi-tomaatti-ym. sekametelisopan ja syön sitä näkkileivän kanssa viisi päivää. Paranee vain päivä päivältä. Ja sekaan voi heittää mitä vain.

    Mukavia hetkiä ja haaveita teille!

    VastaaPoista
  2. Kaikella on tapana jotenkin järjestyä, optimismi auttaa asiaa. Kirjoittamisreissu Ranskaan kuulostaa ihanalta. Ihan täällä kateudesta vihreänä:D

    Tirlittan
    http://kirjoittajaelamaa.blogspot.com

    VastaaPoista
  3. meitä jyrätään...me kyllä pärjätään...

    VastaaPoista
  4. Ou nou... Onneksi kevättalvi on hyvää aikaa yksinkertaisuuteen noin muutenkin. Aika omituista, ettei kaikkea makseta takaisin...? Kai se voi niinkin olla. Siellä on hienoa :-), ihan lähellä pieni linna ja akveduktin rauniot... jonkinlainen jokikin muuten kylässä, jos oikein muistan...

    VastaaPoista
  5. Kiitos teille, ihanat.

    C´est la vie! Halpalentoyhtiöissä on aina omat riskinsä, eivät tosiaan hyvitä priority boardingista, mikä olisi ollut lasten kanssa matkatessa aika jees, eivätkä luottokorttikuluista. Tarkemmin en katsonut, oliko muitakin, kun alkoi harmittaa joka euron menetys.

    Onneksi saimme kuitenkin varattua uudet lennot oikeille päiville, ettei matka-aika lyhene tai tule muita kummia järjestelyjä. Nyt ei tarvi matkalaukuista maksaa erikseen (no joo, lennon hinnassahan se on jo) ja lähtöajatkin ovat inhimillisemmät. En suostu synkistelemään!

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen jotenkin huomannut, että asioilla on tapana lutviutua. Vaikka eihän se ole kivaa syödä näkkäriä montaa viikkoa :)

    Meillä on sellainen valtavan iso säästöpossu. Se on auttanut monesta pikku hädästä, mutta nyt kukaan ei ole muistanut syöttää sitä aikoihin. Possu on tyhjä.

    VastaaPoista
  7. Juu, minä otin esille Penninvenyttäjän keittokirjan (90-luvun version). On muuten hyvä, e-aineetonta, ravitsevaa perusruokaa. Toinen mainio kirja on Peruskoulun kotitalous (80-luvulta). Yksi hyvä säästövinkki on aika. Jos ehtii miettiä ja tehdä aterioita, ei tule ruokahukkaa eikä päällekkäishankintoja, jotka molemmat ovat meillä olleet valitettavia perisyntejä. Eilen tein triplasatsin lettuja esikoisen kanssa, keksittiin suolaista täytettäkin. Kivaa ja maukasta oli.

    Säästöpossut ovat siitä keljuja, että vaikka ehdat siat kuulemma ovat kaikkiruokaisia, säästöversioille ei se näkkäri kelpaa - eikä paperitollo muutu mahassaan seteleiksi, kuvitella onneksi aina voi. :)

    VastaaPoista