tiistai 16. helmikuuta 2016


Sairasteluviikkojen jälkeen herää uuteen aamuun, tiaiset laulavat lasien lävitse, ei uskalla avata silmiä, vaikka pitkästä aikaa paistaa kirkkaasti, sillä ajatukset ovat tulleet takaisin. Haroo toisella kädellä muistikirjaa ja kynää, kirjoittaa silmät kiinni virkkeitä, välillä uskaltaa kurkistaa sanojen suunnan, mutta lauseet alkavat oitis himmentyä, kirjoittaa silmät kiinni suoraan alitajunnasta. Sitä miettii vielä hetken kuluttua, kun on juonut lasillisen vettä, pukenut päälle ja kulkee nyt koiran kanssa metsässä jäniksen jälkien perässä, samanlaisia villejä jälkiä seuraa unen ja valveen rajalla, ei ajattele mitään, seuraa vain ja luottaa, että eteenpäin ne vievät.

6 kommenttia:

  1. Kaunis kuvaus aamun tunnelmista :)
    Minä olen yleensä positiivisesti asioihin suhtautuva, mutta negatiivisin hetkeni on aina aamuisin.
    Parempi, kun en ala ajatella vaan nousen ylös ja aamutoimien jälkeen kaikki näyttääkin paljon positiivisemmalta.
    Mutta tuo sinun kuvauksesi - hieno kirjailijan aamu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seija.

      Sama täällä! Minä en ole yleensä ollenkaan aamuihminen. Kirjailijan työstä olen miettinyt, että on nautittava näistä aineettomista työn eduista, kuten omatahtisesta heräämisestä (nyt, kun se on vihdoin tässä elämäntilanteessa muutenkin aika usein mahdollista). Mutta juu, tänäkin aamuna kävin dialogia (hormoni)angstin kourissa vaikertavan ja nukkumisen jäljiltä vielä suojattoman minäni kanssa, se on tavattoman tylsää, aina samat järkikeskustelut, aina turhat hikikarpalot. Tuon jälkeen seuraa uupumus, eli mieluusti nukahdan uudelleen ja näen vihdoin odottamani unet, ja se sitten on palkkio siitä angstaamisesta, vaikka voisin tuo välivaiheen mieluusti hypätä yli. Tänään oli toisin, unien sijaan sain muistikirjaan virkkeitä, ihanaa ja tervetullutta. Linnunlaulu ja aavistus kirkkaasta luonnovalosta, niihin uskon, siihen riemuunkin, että kaikenlaiset kausitaudit ovat vihdoin armahtaneet terveeksi (sitä i:llä alkavaa, kaikkialla kuulemma jylläävää en suostu nyt edes ajattelemaan), kyllä niissä taitaa olla aineksia hyvään aamuun. Sellaisia toivon sinullekin!

      Poista
  2. Niin hieno kuva, kiitos, tarvitsin sitä juuri nyt, huomaan. Ja aamukuvaus, hieno myös, löydän itseni alleviivaamasta sanat luottaa ja eteenpäin. Pelkkää itsekästä kyläilyä tämä nyt, vo voi. Kiitos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, itsekäs kyläilijä. ;) Samalla lailla minä ammentelen muiden blogeista enkä jätä aina edes jälkeä. Minäkin nappaan nuo alleviivaamasi sanat tuolta, olkoot voimaksi meille kaikille! Iloa, valoa ja hyviä aamuja!

      Poista