tiistai 2. helmikuuta 2016



Eilen. Todetaan helmikuu. Hoidetaan koiranpennun tulehtuneita korvia (silityslaudan päällä, manaillaan, tyynnytetään, lahjotaan), lähetetään lapset kouluun (yksi heistä miettii, missä koiran varpaat ovat, millaiset ne ovat) ja mies töihin, nautitaan hiljaisuudesta, liukastellaan koiran kanssa jäisillä metsäpoluilla, kaadutaan, pyyhitään kyyneltä silmäkulmasta, pestään hiukset palashampoolla ja pyykkiä pulverilla, siivotaan tyttären vaatekaappi, tyhjennetään kassillinen pientä pukinetta kierrätykseen, keitetään possunsydäntä, unohdetaan räsymatto ulos kolmeksi päiväksi, mietitään että kaikki nuo alemman kuvan kasvit ovat kuolleet ja ystävältä saatu lintuhäkkikin varastettu (tai ehkä häkki lähti lintujen mukana lentoon, joku niistä pakkasi sen käsimatkatavaroihinsa, onhan sellainen hyvä olla olemassa, oma huone), mutta onneksi on tuo valokuva, poltetaan kynttilöitä, rakastetaan valoa, heijastuksia, peilautumista, ei huomata tahmaa ikkunoissa ja lattioilla, keitetään kahvia, haaveillaan valkoisista ruusuista ja liljoista, pihan unikoihin asti unelmat eivät vielä ulotu, taitetaan tulppaanimaljakkoon mustikanvarpua (syötetään ne myöhemmin kanille), voidellaan leipää, kirjoitetaan kaunokirjallista tekstiä, kuunnellaan koiran kanssa tiaisia ja variksia, mietitään niiden kanssa, mitä tehtäisiin, jos saataisiin 35 lehmää ja yksi Kalashnikov (yksi flintlock pistol saatiin, se on kauniimpi kuin rynnäkkökivääri, kuulunut miehen merirosvoesi-isälle eikä toimi, onneksi).

12 kommenttia:

  1. KAunis kuva tuo toinen...ei näy tahmaa ikkunassa..:) Katson tuon miehisen kauneuden Afrikassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mielenkiintoisia dokumentteja Areena tarjoilee. Vinkkaan myös nämä, jotka löytyvät eräästä toisesta blogista, en ole itsekään katsonut niitä vielä: http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/2016/01/nakuna-kreikkaan.html

      Poista
  2. Miten kukaan voi varastaa toisen lintuhäkin? Minäkin kyllä haluaisin sellaisen.

    Luin tuon aiemman postauksen. Wallader on ollut suosikkini pitkään, mutta lähinnä olen lukenut dekkareita. Hänen kuolemansa uutisointi meni minulta aivan ohi. Yhtäkkkiä kirjastossa huomasin, että oli kerätty kaikki teokset näytille ja kirjastonhoitaja kertoi.

    Taidan lukea myös jossain vaiheessa Punaiset kengät. Mankellin Syvyys-niminen teos on yksi lukemani ei-dekkari ja siitä pidin, vaikka se oli muistaakseni paikoin melankolinen ja synkkäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin käsittämätön anastus! Häkki oli ulkoilemassa etuovella. Naapurustossa vohkittiin kaikenlaista samaan aikaan. Minä haluan silti pitää kiinni ajatuksesta, että metsän yli lensi lintuparvi ja häkkiä kaivannut nappasi sen matkaansa, ei harmita sitten ihan niin paljon. Häkki oli ystävän lahja esikoisromaanistani.

      Kiitos sinulle Syvyys-vinkistä. Panen muistiin.

      Poista
  3. Olipa taas kaunis teksti. Rauhoitti kaiken tämän muun sälän äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hengähdystaukoja sälän keskelle!

      Poista
  4. Valokuvat tai piirrokset jostain syistä kadonneista esineistä....
    Tuli mieleen itsellä oleva piirros kauniisti kuvioidusta isosta teekannusta. Se on kauan sitten, jossain muutossa jo jäänyt jonnekin. Se ei ollut edes kovin käyttökelpoinen ja vei paljon tilaa kaapissa. Mutta piirrosta katsellessa tuo kaunis esine ja se aikakausi palautuu elävänä muistona mieleen.

    Voihan olla, että lintu ajatteli vapauden voivan tuntua välillä liian suurelta ja pelottavalta ja silloin voisi palata toviksi turvalliseen häkkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo muiston visuaalinen palauttaminen mieleen on välillä kovin tärkeää. Tavarat tosiaan ankkuroituvat joihinkin elämänvaiheisiin, siksi niistä on joskus niin kovin vaikea luopua. Minulle tuli nyt noista kadonneista mieleen sen rikkoutuneen linnalautasen ja kaverinsa kupit. Niistä on valokuva. Ei aavistustakaan, minne kupit ovat kadonneet, muuttokaan ei ole syynä, ostin ne tähän kotiin.

      Kyllä, häkki ei ole aina vankila. Tuosta lienee paljon esimerkkejä. Muistan lastenkirjan, jonka sain pienenä. Se kertoi kadonneesta sirkustiikeristä, joka kaipasi häkkiinsä ja oli onnellinen, kun pääsi sinne takaisin. Sain kirjan lahjaksi mieheltä, joka joutui/pääsi sairaalahoitoon psyykensä takia ja kuoli sittemmin ns. vapaudessa. Tuossa on jotakin kovin koskettavaa.

      Poista
  5. Mykistää. Hieno teksti. Mieletöntä, miten hieno ja kaunosieluinen voi lista olla.

    Oma huone hymyilyttää. Tietenkin sellainen on hyvä olla, linnullakin!

    VastaaPoista
  6. Kaunista ja juuri sellaista täyteläistä kuin elämä on. Toivottavasti ne kullanmurun korvat ovat jo parantuneet. On raastavaa hoitaa eläimiä, kun eivät ne pysty kertomaan kivuistaan samalla tavalla kuin ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Koirun korvat taitavat olla jo paremmalla mallilla, mikä helpotus, hoito jatkuu vielä kyllä. Eläinten kanssa on aika samalla tavalla ymmällään kuin vauvojen kanssa aikoinaan. Ja yhtä ihaniakin ovat.

      Poista