On ollut puhetta vaatimuksista, ei parisuhteen sisällä vaan ihan toisenlaisessa yhteydessä. Miten paljon voi haluta, mikä on tarpeeksi, eikö mikään riitä? Paljonko voi itse antaa, huomaako antaa? Tuli mieleen allaoleva runo:
"Rakas,
en pyydä sinulta paljon
mutta anna minulle kivikkopuutarha
anna minulle kainalokuoppasi
pysy sisällä kanssani
kun mannerlaatat siirtyvät
anna minulle keskikokoinen saari
näytä minulle joitakin kaupunkeja
anna minulle tilaa
vaikka vaatehuone
ankkuroi minut
helli minua
helli
ota kainaloon
näytä minulle tilkku jalkojen seistä
valtaus
unohdettu paikka
kiinnitysköysi syrjäisellä seudulla
Ei paljon vaadittu
mutta anna minulle lähes uskonnollisia kokemuksia
anna minulle sirkushuveja
ja hiukan hurmosta
saata minut ymmälleni
osoita mäntyä joka tanssii
anna minulle kaikki oikein eikä mitään väärin
kanna minua
pistä minut purkkiin
avaa kansi
avaa
ole poijuni vedessä
kestä pitkään
kaitse minua kun vuorokausi vaihtuu
helli minua kainalokuopassasi
ryöstä minut
pidä minusta huolta
ressuttele minua
ressuttele
kampaa tukkani
pidä kiinni päästäni
anna minulle kivikkopuutarha
kaiva jalkani esiin
jää henkiin jälkeeni
anna minulle hengitys
ja syy kaikkeen
valvo kun minä nukun
anna minun talvehtia luonasi
paranna elämänlaatuani
ota minut kotiin
pidä minut
tee minulle voileipä
nouse kanssani
nosta minut
pidä minua pystyssä
anna minulle maakellari
(Solja Krapu: Minä tarvitsen bussikuskia. Suom. Harri Rinne. Johny Kniga. 2002, 91-92.)
-- ja tämä, tietysti!
Voi. Ihana!
VastaaPoistaTuo runo kyllä ahdisti minua vaikka hieno onkin...voi sitä kenelle nuo vaatimukset on lueteltu ;(
VastaaPoistaMutta Maarit on ihana ! tuo muistojakin :)
Kohtuus kaikessa sanon minä.
Leena, minä koen tuon runon "täytä tämä tyhjyys minussa rakkaudellasi" -tavalla. On toki realistiseti ajateltuna kohtuuton vaatimus kenelle tahansa, vaikka rakastuneena moni asia tuntuu mahdolliselta ja oikein intohimoisessa vaiheessa on minusta mukana alati täyttymätön ahnaus, joka ei odotakaan tyydyttyvänsä.
VastaaPoistaRakkauteen ankkuroidaan valtavasti vaatimuksia, mutta niin myös moniin muihin ihmissuhteisiin. Koen silti elinikäiseksi tehtäväksi ihmiselle itselleen tutkia omaa tyhjyyttään ja vastata siihen.
Mutta ihana on minustakin. Maarit myös. :)