Pitkäveteistä, haurasta, kevyttä ja yksinkertaista uutta vuotta 2011!

"Riittää kun elämäsi vene on kevyt ja siinä on kaikki ehdottoman tarpeellinen: kodikas koti ja yksinkertaiset nautinnot, muutama ystävä jolle ystävän arvonimen suo, joku jota rakastaa ja joka rakastaa sinua, kissa ja koira, piippu tai pari, tarpeeksi syötävää ja päälle puettavaa ja vähän enemmän kuin tarpeeksi juotavaa, sillä jano on kamala asia."
(Jerome K. Jerome: Kolme miestä veneessä. Suom. Tero Valkonen, 2000.)

"-- juuri pitkäveteisyydessä piilee myös yksilöllinen onni. - Tilastokeskuksen tuoreesta raportista selviää, että näennäisen mitättömissä harrastuksissa se onni on. Puutarhanhoito nousee voimakkaasti esiin. Ei onni ole tila, jonka kanssa voi herkutella, eikä mikään ihmeellinen autuus. Se on kauhean pientä ja haurasta."
(Kalle Haatainen, AL 3.9.2005.)

Pitkäveteistä, haurasta, kevyttä ja yksinkertaista uutta vuotta 2011!

Kaupungilla

Olin esikoisen kanssa kaupungilla. Etsimme liikettä, jota ei enää ole. Olisin tarvinnut ensi vuoden töihin materiaalia. Minulla on loputon lista, se pyörii nyt öisinkin mielessä. Tuleva työ kurottelee luisevia käsiään kohti, hyiset sormet, niiden päissä pitkät kynnet, kuivat käppyrät, lintu se on, ei sirkuttava ja keveästi lentelevä vaan musta varjo. (Miksen suhtaudu kirjoittamiseen näin?)

Mutta lapsi on hyvää seuraa, täysin toisenlainen kuin kotona. Miellyttävä, rauhallinen ja kohtelias nuorimies. Juttelemme, tarvomme kaupunkia päästä päähän. Pengomme ale-tankoa. Pidämme molemmat turkoosista. Käymme salaatilla, juttelemme viime kesän Venetsiasta, ensi kesän Ranskasta. Löydän kaikille jotakin, tarpeellisia ovat. Mietin jokaista ostosta tarkkaan, vertailen hintoja, olen oppinut. En osta itselleni mitään. En tarvi mitään (paitsi sen untuvapeiton, joskus sitten). Ennen kuin astumme bussiin, poimin maasta jonkun pudottaman tarot-kortin: kepit seitsemän.

Père-Lachaisen hautausmaalla

YleTeema on taas hemmotellut. Tänään tuli Ikuisesti (Forever, 2006): "Palkittu, kaunis ja rauhoittava dokumentti Pariisin legendaarisesta hautausmaasta Père-Lachaisesta tämän päivän kävijöiden silmin." Uusinta 6.1.2011 klo 15.25. Kannattaa katsoa! En muista, koska olisin nähnyt yhtä hienon dokumentin. Visuaalinen ja verbaalinen nautinto.

Joulukuun viimeinen tiistai

Tehty pakastimen aronioista ja muista marjoista mehua, linsseistä ja porkkanasta keittoa ja mureketta, voideltu monen monta leipää. Keksitty tyttövauvalle nimi, katseltu kuopustyttären pikkusiskoa tai -veljeä kaihoavaa ilmettä, tuotettu pettymys. Otettu selvää erikokoisten PVC-pressujen hinnoista. Saatu kiitoskortti viime kesäisestä Venetsian yllätyksestä ja valokuva kahdesta liikuttavan suloisesta pikkupojasta, joille Tove Janssonin englanniksi käännetty kirja ja hedelmätikkarit päätyivät. Napattu videovuokraamosta Inception, johon suhtaudun skeptisesti. Väännetty hellällä kädellä auki hanoja, jotka valuttavat tulikuumaa vettä. Oltu kiitollisia naapurista, joka varoitti.

Lomalla

On ollut aikaa tehdä kaikenlaista mielenkiintoista. Penkoa laatikoita, lukea, olla. Esikoinen sai lahjaksi Annika Lutherin teoksen Kirje maan ääriin, tykkää kovasti. Tytär on perustanut työpajan, teippaa kotoa löytyvää joutotavaraa toisiinsa suurella hartaudella. Välillä käydään ulkona lumitöissä, tehdään ruokaa kaapista löytyvistä, pannaan herneenversoja kasvamaan, suunnitellaan ensi kesän palstaviljelyitä, kuunnellaan Rosvo Rudolfia, ärsytetään isoveljeä ja riidellään vähän. Kun mies tulee töistä, minä sytytän kynttilän ja menen makaamaan lämpimään kylpyyn. Mietin, minkä Afrikka-elokuvan katsoisin seuraavaksi.

Tänä jouluna

Äitini saapui viettämään aattoa kanssamme. Ei ollut astman takia nukkunut moneen yöhön, katseli hiukan sivusta kohkaamistamme, taisi väsyä räväkkään elämänmenoomme. Lapsilla oli melkoinen jouluhepuli. Hajosi yksi lamppu ja yhdet jouluvalot, pikkusiskosta oli päästä ilmat pihalle, ei ollut mieli niin hyvä, lämmin hellä. Mutta olimmepa kaikki yhdessä.

Ruoka oli hyvää, kinkku ei tänä vuonna minulle maistunut. Mutta lanttulaatikko oli makoisaa ja juusto ja rosolli, suklaa ja Väinämöisen napit. Kävin lasten kanssa metsäpurolla hakemassa löylyvettä, hyvää teki tallustaa hyisessä maailmassa, kuunnella tuulta ja rapinoita, lumen putoilua oksilta, katsella jälkiä, pitää kädestä kiinni. Jonnekin unohtui lasten torailumieli, ehkä äidin hääräilystä vapautunut, keskittynyt läsnäolo rauhoitti, metsä myös, niin kuin aina. Puro oli jäässä, varistelimme kuusien yltä lunta ämpäriin, sai hiljalleen sulaa, ei ollut kiire saunaan. Tontulle vietiin omena ja kynttilä, tytär kirjoitti kirjeen. Sillä välin oli pukki käväissyt.

Lapsille parasta joulussa oli koko perheen lahjana tulleen soittimen pakkauslaatikko, pienen ihmisen kokoinen. Sinne kasattiin tyynyjä, peittoja ja pehmolelut. Saksilla nakerrettiin ikkunoita ja sitten makasivat kukin vuorollaan uudessa talossaan, kaksi muuta ojenteli ikkunaluukusta ruokaa ja juomaa.

Joulupäivä ja tapaninpäivä pötköteltiin. Vietin hienoja hetkiä Edward Goreyn Elefanttitalossa, huumaannuin kaikesta lukemastani ja näkemästäni. Sitten siirryin Kaarina Davisin pariin ja hyppäsin Irti oravanpyörästä. Kiitos hyvistä lukuvinkeistä Lumikolle ja Pellon pientareelle.

J.K. Olen nukkunut sikeästi ja pitkään, nähnyt unia matkoista ulkomaille. Nyt jouluna ostin postimerkkejä Italiassa ja istuin miehen vieressä autossa Ranskassa. Näitä ulkomaanunia on nyt paljon, minulle hyvin tavatonta. Mietin, mitä ne kertovat.

Joulutervehdys!

"I salute you! There is nothing I can give you which you have not; but there is much, that, while I cannot give, you can take. No heaven can come to us unless our hearts find rest in it today. Take Heaven. No peace lies in the future which is not hidden in this present instant. Take Peace. The gloom of the world is but a shadow, behind it, yet, within our reach, is joy. Take Joy. And so... I greet you, with the prayer that for you, now and forever, the day breaks and the shadows flee away."

~ Father Giovanni 1513 AD

Levollista ja valoisaa joulua kaikille!