Olen katsellut elokuvia, haalinut kirjastosta kirjoja, tehnyt kirppislöytöjä ja chilillä maustettua porkkanasosekeittoa, viettänyt miehen kanssa hääpäivää, miettinyt lasten kevätjuhlia, yrittänyt raivata kesän kalenteriin tilaa olla vain, elellä spontaanisti, jotta tulisi kokemus lomasta, tuijotellut omenankukkia, idänunikon muhkeita nuppuja, syöttänyt liskolle voikukkaa ja marjaludetta, lukenut Aamulehdestä väärin, että Pyykin alta kulkeva tunneli rauhoittaisi Rantaväylän liikennettä ja miettinyt sitten, miltä se näyttäisi: loputon narullinen pyykkiä, liikenteestä hiljentynyt maisema, tuulta, aurinkoa ja lepatusta, pyykkinarun alapuolella syvällä maan sisässä autojen kohina. Myyriähän ne silloin olisivat, nuo peltiset kulkupelit. Niin, ja olen löytänyt Hippitytön (kiitos!) ansiosta Inari Krohnin kirjat Muusa kirjahyllyssä sekä Musta ja muut värit, josta ovat kirjoittaneet ainakin Penjami ja Lurun luvut.
Ja tapasin ruokailun merkeissä Tampereelle saapuneet ihanat kirjailijattaret Anne Tammelinin, Hanna van der Steenin, Netta Walldénin, Mia Vänskän ja Vera Valan. Veralta ilmestyy cozy mystery -tyyppinen esikoisdekkari (Veran haastattelu täällä), Hannalta ilmestyi juuri toinen kirja Kirous, Netan Ruben ja Harman kartano saadaan syksyllä, samoin Mian Musta kuu (ks. Atenan katalogi) ja Anne Tammelinin paperiversio Veriveljistä ensi vuoden puolella. Kävin myös kustantamon kirjailijaillassa, tapasin kustannusväkeä ja lisää kollegoita, iloitsin syntyvistä kirjoista ja normaaliudentunteesta, jota keskustelut kirjoittavien ihmisten kanssa aina herättelevät. Sain kutsun kirjakahvilaesiintymiseen syksyllä, siihen on onneksi aikaa vielä. Sosiaalisen elämän lisäksi olen istunut taittovedosten äärellä, nauttinut lasten koulupäivien ajan hetkellisestä rauhastani ja tehnyt viimeisiä korjauksia, miettinyt etten ole lukenut mitään kirjaa niin monta kertaa kuin näitä omiani (ei ihme, etten lue valmista teosta, katson vain ja totean, ettei se ole - onneksi - enää minun vaan tarkoitettu jo ihan muille lukijoille).
Muutama päivä vielä, sitten alkaa kesän juhlakausi. Neljä peräkkäistä viikonloppua, huh.
(Kuva viime kesän kirjoittamisreissulta Maintenoniin, jokapäivänen pyykkirivimme Villa Linnan takapihalla, liikenteestä ei ollut onneksi tietoakaan.)
Kivaa juhlakautta toivotan! Ja kesää! Kuulostaapa hyvältä, että kirjailijajuttuja riittää. Tai siis -menoja. Mulla niitä ei ole, mutta omaa passiivisuuttakin voinee syyttää ja poissaoloa. Olisi kuitenkin kiva päästä johonkin tapaamiseen jonain kauniina kertana!
VastaaPoistaKiitos, Helmi-Maaria. Juu, kirjailijajuttuja on ihan kivasti, vaikka minäkin olen aikalaisen passiivinen, kun tarvitsen niin paljon omaa tilaa ja rauhaa. En tiedä, miten paljon sitä pitäisi olla, että olisi riittävä mielenrauha. :D Olen tosi huono limittämään, lomittamaan kirjoittamista, perhe-elämää, sosiaalista elämää, aika lailla ovat kaikki rempallaan, siitä seuraa stressi ja unettomuus ja siitä, ettei mistään tule mitään. Ah ja voi. Toistaiseksi en ehkä tämän enempään liikehdintään taipuisikaan. Että puolensa ja puolensa aina näissä.
VastaaPoistaMutta toisten kirjoittavien tapaaminen on terapeuttista ja antoisaa. Ihan jo näinkin, kirjoittamalla. Varmasti pääset jonain kauniina kertana tapaamiseen. Vinkkaan, jos/kun jotakin on tuloillaan. :)