tiistai 30. marraskuuta 2010
Routaholvi sylissä
Olen viettänyt vapaapäivää. Viimeksi taisin viettää kesällä. Oli jo aika.
Ulkona on niin kylmä, että paleltaa sisälläkin. Makaan kahden peiton alla Routaholvi kädessä. Sitten siirryn alakertaan, teen pannaritaikinan ja napsautan uunin päälle, tiskit koneeseen ja kone hurisemaan (pian on valmista, avaan luukun ja lämmittelen höyryssä). Istun nojatuoliin, peitto päällä, Routaholvi sylissä, aurinko nousee horisontista vasemmalta, oranssi hehku, tekisi mieli mennä sinne ojentelemaan jääkylmiä käsiä. Muistan, että äiti alkoi palella tämänikäisenä. Minä seisoin vieressä ohuessa nirunaruyöpaidassa, katselin kun äiti puki kerrosta toinen toisensa päälle, kummallisia, lämpimiä virityksiä. Ajattelin, etten minä vaan koskaan noin rumasti pue, en.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Keski-ikä ja palelua täälläkin. Ei vielä kuumia aaltoja ;)
VastaaPoistajl
No niin - kohtalotoveri. :) Takka ja/tai kakluuni olisi näillä keleillä kiva.
VastaaPoistaMinä yritin kesällä lukea tuota. En vain päässyt alkua pidemmälle. Ehkä se on enemmän talvikirja.
VastaaPoistaMinä palelen paljon, paitsi öisin minulla on kuuma. Lapsuuden yöpaitasi sai taas miettimään miten kivaa olisi omistaa kaunis yöpaita, valkea ja kevyt. Ehkä ensi vuonna.
Mirva, hei!
VastaaPoistaRoutaholvi on raskas luetava. Siinä on niin paljon historiallisia ja teknisiä detaljeja, paikannimiä, että lukija on hukkua niihin. Luin tätä kirjaa monta kuukautta, välillä lannistuin ja panin syrjään. Nyt vain päätin, että luen.
Pidin Michaelsin Kivenkantajista enemmän, mutta tässäkin on se jokin sama, mikä Michaelsissa minua puhuttelee - menetys, muistot, pelastava jokin (runous, kuvataide tai kasvitiede) ja äärettömän kaunis, melankolinen kieli.
Juu, minulla oli teininä öisin ohuen ohutta, joskus sekin oli liikaa. En olisi ikinä osannut ajatella, että minusta tulee paleleva keski-ikäinen. :D (Tai sitten pitäisi osata lukea viestejä: keho kehottaa muuttamaan lämpimämpään ilmastoon. Houkutteleva ajatus! En koe olevani minä, kun iho on minuutta käpristävää pergamenttikääröä.)
Keski-iän kouristuksissa täälläkin ;)
VastaaPoistaEniten nurinniskoin menee ajatukset, kroppa vielä sinnittelee, vaikka palelee myös.
Kerrospukeutuminen on valttia.
hih, meinasi edellisen jälkee pyrskähtää pyllylleni, kun sanojen vahvistukseksi tuli: CUSIVER :)
VastaaPoistaWihtori, minun ihoni ei oikein kestä kerrospukeutumista. Alkaa kutista ja tulee hysteerinen olo. Talvi on liikaa muutenkin, muutun pergamentiksi. Sopisin ilmastoon, jossa on lämmintä ja kosteaa ja ollaan jotakuinkin ohuilla tamineilla. Hauskoja nuo sanavahvistukset välillä. :D
VastaaPoista