Arkea ei ole

Luen taas suosikkiani, Solveig von Schoultzin Pitkin vedenviivaa -teosta. Hän kirjoittaa:

"Arkea ei ole.

Ei ole olemassa hetkeä, joka ei olisi ainutlaatuinen, monitahoinen, joka ei koostuisi kaikesta tapahtuneesta, odotuksista ja peloista, kätketyistä kytkennöistä ympäröivään maailmaan, ei yhtä hetkeä joka ei olisi vaikeasti läpäistävissä ja huomionarvoinen.

Kokonaan toinen asia on sitten se, että ihmisten jokapäiväinen elämä on pinnallista eivätkä he jaksa tarttua hetkeen." (emt., suom. Jaana Koistinen 1993, 133-134.)

Mietin noita sanoja, kun täytän opettajan päiväkirjaa, kirjoitan matkalaskua ja siivutan leipää. Leivän päälle tomaattia, tomaatin päälle oliiviöljyä, jonka sain pieneltä oppilaaltani kera kortin, kortissa täytekakku ja kirjaimia siellä täällä, niistä muodostuivat sanat: Onnea kirjasta. Hymyilyttää, ei haittaa ollenkaan lähteä tihkuun ja sohjoon hakemaan kuopusta esikoulusta. Arki on juhlaa: tämän kevään ensimmäinen fillarointireissu!

J.K. Schoultzin Seitsemän päivää -teoksesta täällä.