Veiksel-joen itäpuolella sijaitsee Varsovan Brooklyniksikin kutsuttu
Pragan pahamainen kaupunginosa. Siellä asuu
parvekemummojen aateli: he hohtavat hopeista valoa yläilmojensa takorautaisista avohäkeistä, päästävät undulaatit, seeprapeipot, kanaria- ja muut häkkilinnut kesällä vapauteen ja vilkuttavat ventovieraalle. Talojensa porttikäytävissä on muistumaa toscanalaisista pylväistä, sisäpihoja vartioivat pyhimykset, rappukäytävissä tuoksuu tiheänä mennyt aika ja mosaiikit kukkivat.
Näitä vanhoja rakennuksia voi ihailla lisää esimerkiksi Roman Polanskin
The Pianist-elokuvassa. Toisen maailmansodan pommituksissa ja vuoden 1944 suurtuhossa katosi 75-80 prosenttia kaikista kaupungin rakennuksista, esimerkiksi Unescon maailmanperintökohde Vanhakaupunki rakennettiin sodan jälkeen kokonaan uudelleen. Praga joutui neuvostojoukkojen käsiin ja säästyi.
Pommitukset runtelivat myös 1928 perustettua Varsovan eläintarhaa. Osa eläimistä paloi elävältä, osa karkasi (mm. hylje, joka käveli teitä pitkin reilu kymmenen kilometriä paikallisten kyläläisten suureksi ihmeeksi ja päästettiin kalalampeen toipumaan), osa petoeläimistä lopetettiin ja arvokkaimmat kuljetettiin Saksaan. Johtajapariskunta Jan ja Antonina Żabiński piilottelivat kotonaan ja eläinhäkeissä natsiarmeijan yksikön ja epäluuloisen taloudenhoitajansa silmien alla yhteensä 300 uutta turvapaikkaa ja väärennettyjä papereita odottavaa juutalaista.
"It was not an act of heroism, just a simple human obligation", kommentoi Jan Żabiński.
Tästä pelastustyöstä esim.
The Warsaw Voicessa, kirjassa
The Zookeeper´s Wife ja opetuselokuvamaisessa, hieman imelässä filmissä
Safe Haven: the Warsaw Zoo.
Pragan puoleisella jokirantakaistaleella olisi ollut paljon koettavaa, siellä
kaupunkilaiset viettivät vapaa-aikaa, grillasivat, uivat ja ihailivat jokimaisemaa.
